Ruokakauppojen päivämääräshow --- luo vähävaraiselle melkoisen tulonsiirron!
Ruoanhinta nousee, energianhinta nousee ja käyttökelpoista ravintoa ajautuu vuosittain yli 300 miljoonaa kiloa haaskuuseen (ihmisen näkökulmasta) ... kansalaiset vaeltavat kaupoissa etsien helpotusta talousmenoihin - syöminen kallistuu – vai kallistuuko, kun saksalainen kauppakin on täynnä alennuslappuja ja erikoistarjouksia?
[ ... joka päivä ruokakaupoissa kohtaa kuluttajan punaisten/keltaisten hintalappujen hinnoittelija kylmäaltaiden liepeillä - yhä kallistuvan ruoan ahdingossa yhä useammat perussuomalaiset etsivät ruokakauppalaskun alennusta silmät tarkkoina ...]
[29082008] EU ja laki ovat asettaneet tiukat määritykset ruoan viimeisestä myyntipäivästä. Vanhaa ruokaa ei saa myydä eikä pitää esillä. Vanhaa ruokaa ei saa myöskään jakaa ilmaiseksi. Keinoksi estää täystappio - kauppa keksi punaiset hintalaput, jotka houkuttelevat ostamaan 20-50% alennuksella kunnon ruokaa viimeisenä myyntipäivänä.
Kaupoissa vaeltelee runsaasti toivorikkaita kansalaisia sisäfileiden liepeillä löytääkseen kaksi pihviä yhden hinnalla. Varsinkin kylmäaltaiden ympärillä parveilee etsijöitä, jotka poimivat useasti laatua puoleen hintaan. Ruoan kallistuessa arvokkaimmat tuotteet useasti lojuvat ostamattomina odottaen punaista alelippua, joka vasta siirtää lohimedaljongit kansalaisen ostoskoriin.
Kauppa tietää kuinka tuotteet hinnoitellaan - kokonaiskate ratkaisee ja kaupankin pitää tuottaa voittoa. Laatu- merkki- ja erikoistavaroissa hinnat ovat korkeita, koska hyvän ostovoiman omaava kykenee maksamaan sen kateylimäärän, mikä taas sisäänveto- ja viimeinen myyntipäivä-aletuotteiden hinnoitteluissa jaetaan rahastaan tarkkoja kuluttajille.
Sanotaan, että ilmaista lounasta ei ole - juuri niin, tuon punaisen lapun laatutuote -50%:in alennuksella viimeisenä myyntipäivänä maksatetaan muilla asiakkailla kokonaishinnoittelun yhteydessä. Tässä tapahtuu tulonsiirto "ei niin hinnoista tarkoilta" heille, jotka ovat tarkkoja tai jopa pakotettuja etsimään ale- ja viimeisen myyntipäivän tuotteita.
Niin sisäänveto- kuin punaisten lappujen tuotteet muuntavat kauppojen valikoimaa - kysytyt tuotteet menevät kaupaksi ja viimeiselle myyntipäivälle lojumaan jäävät poistuvat seuraavista kaupan tilauseristä tukkukauppoihin. Nouseva elintarvikehinnoittelu yksinkertaistaa ruokaamme, erikoisuudet vähentyvät ja liian kalliit tuotteet poistuvat.
Punaisten lappujen hinnoittelu on tuottanut aivan uuden ostajaryhmän - etsijät, jotka erityisesti suurien kaupunkien alueilla vaeltavat - useilla kun aikaa on - kaupasta toiseen etsien puoleen hintaa ruokaa. Varsinkin pienituloiset yksinäiset, rahastaan tarkat ja suuret lapsiperheet poimivat possun sisäfilettä, jopa kahden euron kilohintaan, pakastimiinsa ostoskorien täydeltä.
Kauppa tulee hinnoittelemaan aina tuotteensa siten, että kokonaisuutena maksimaalinen voitto ja tuotto saavutetaan. Annettu punainen alelippu maksatetaan toisilla - tapahtuu vapaaehtoinen tulonsiirto rahakkaammilta "ei niin nuukaa" ihmisiltä rahastaan tarkoille, vähävaraisille ja etsijöille, jotka säästävät kaikessa, mistä se vaan on mahdollista.
Niin kauan kuin on punaisia ja keltaisia alelappuja ruokatuotteissa - on se merkki kaupan vääristä valinnoista hyllyihinsä. Tuotekategoriat muuttuvat ja hinta ratkaisee - kuinka tämä näkyy kaiken kaikkiaan ruokapöydissämme - jää kuluttajien itsensä ratkaistaviksi. Ilmaisia lounaita ei ole olemassa, mutta tulonsiirto on jo nyt tosiasia, joka mahdollistaa herkkua säästeliäämmän ja vähävaraisemmankin pöytään. Kansantaloudelle on viisaampaa syödä hyvä ja laadukas aleruoka, kuin kipata se kaatopaikalle.
http://ilkkaluoma.blogspot.com
…
Punaiset laput pelastavat monen ruokapöytään vähän parempaakin
02.09.2008 - 13:06
Cc: liisa.hyssala@stm.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; sirpa.asko-seljavaara@eduskunta.fi ; jorma.sievilainen@sok.fi ; arto.hiltunen@sok.fi ;matti.halmesmaki@kesko.fi ; terho.kalliokoski@kesko.fi
Sent: Friday, July 18, 2008 10:15 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE --- Punaiset laput pelastavat monen ruokapöytään vähän parempaakin
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
No ihan tosi taitaa olla. Kyllä on itselläkin jäänyt ns parempien ruokien ostaminen. Mutta se johtuu ihan siitä rahan puutteesta. Ei voi asialle mitään. Olenko siis syyllinen korkeisiin hintoihin?
Ruoan hinnan nousu johtuu kysynnästä - on erittäin todennäköistä, että ravintopula uhkaa yhä laajempia väestöryhmiä. Biosfääri on kuitenkin kaikkinensa rajallinen, ja maapallolla lienee sen tuotoskykyyn nähden liikaa suita, TAI liian harvat syövät liian monien riisikupilta.
Tarkoitatko riisikupilla köyhien maiden varantoja, nythän kehittyneet maat ryöstävät alihintaan kehitysmaiden raaka-aineet saadakseen jalostettavaa ja lisäarvoa omalle työlle - usein nuo jalosteet sitten myydään takaisin kehitysmaihin.
Et ja kyllä. Et siinä mielessä, että lisäisit kulutusta, jolloin niukkuus entisestään lisäisi hintoja ylemmäksi. Ja kyllä, kun et ole aikaansaamassa kilpailua, joka voisi alentaa hintoja - tässä muuten piilee markkinatalouden syvimpiä dilemmoja.
[Orig. LAUANTAI, TOUKOKUU 07, 2005]
Aurinko voisi paistaa myös varjoisalle puolelle
Elintaso-Suomessa on noin 150.000 syrjäytynyttä, osaksi ahneen ja hallitsemattoman (joskus myös tahallaan hallitun) talouskehityksen vuoksi. 1990-luvulla tipahti joukko ahkeria ja kilttejä kansalaisia loukkuun. Tämä kansalaisryhmä tapaa toisiaan mm. Seurakuntien ruokajonoissa.
Suomessa ei tarvitse nähdä nälkää. Seurakunnat ja muut yhteishyvälliset vapaaehtoiset jakavat ilmaista ruokaa sitä tarvitseville. Kävin tutustumassa ja tapaamassa ihmisiä, joista yleensä vaietaan. Ruokajonossa seisoo vilkkaan puhelias eri kieliä puhuva keskimäärin keski-ikäinen tai yli oleva ihmisjoukko. Mukana on myös vähemmistönä hiljainen ja selvästi ahdistuneempi ihmisryhmä, joka ei enää jaksa pitää niin vahvasti puoliaan kuin esim. vieraita kieliä puhuva ryhmä, tosin myös tyytyväiset suomalaiset ovat joskus hiljaisenpuoleisia. Näyttää siltä, että ruokajonossakin tapahtuu eriytymistä selviytyjiin ja hiljaisiin oloonsa tyytyviin.
Ihmiset ovat osa luontoa katsomatta koulutukseen, sosiaaliluokkaan, ikään tai palkkaryhmään. Jokaisella ihmisella on oma tarinansa, joka on juuri se tärkein tarina kullekin. Loukkuun putoajat eivät jaksaneet taistella, käyttää kyynärpäitään tai alistuivat useasti vahvemman epäoikeudenmukaiseen tahtoon.
Jotkut meistä valitsivat polun, joka vei syrjään valtavirrasta myös sairauden tai myös itse aiheutetun syyn vuoksi. Syntyi vähemmistö, jolle ei ole tehtäviä. Yhteiskunnan suurin velvollisuus on aina vahtia työtilanteiden syntymistä kaikille haluaville. Haluttomallekin kannattaa ainakin yrittää järjestää, koska sekin jo itsessään työllistää. Ihmisillä on ikimuistoinen oikeus työhön kuten lappalaisilla maahansa.
Ruokajonossa kiilsi myös hammaskulta ja kansainvälinen puheensorina peitti Seurakunnan papin aloitussaarnan. Sielunruokaa nautti pieni ryhmä ihmisistä. Pappi toivotti inhimillisesti hyvää kesää kaikille saamatta vastausta kuin muutamalta. Uskoisin kaikkien tienneen, että kyseisen ruokajonon oli mahdollistanut Seurakunta ja ne monet vapaaehtoiset, jotka halusivat lähimmilleen aidosti hyvää. Vapaaehtoisten auttajien joukossa oli havaittavaa huolta, että joku tai jotkut tekevät systemaattista hamstraamista.
Ruokajonossa oli runsaasti "hyvinsyöneitä", sekä joukko hiljaisia, joiden silmistä kuulsi hätä ja yksinäisyys. Yksinäisyys ja työtä vailla oleminen ovat suurimpia ihmisten vitsauksia. Toinen merkittävä ahdinko on olla ilman yhteisöllisyyttä ja tarpeellisuuden tunnetta. Ruokajono toi ainakin muutamille yhteenkuuluvuutta ja osallistumista, mutta edelleen joukossa oli liian hiljaisia, joiden ainut turva on oma itsensä.
Valtiovalta säätäköön pikaisesti lait ja säädökset, jotka sallivat systemaattisen valmistajien, jakelijoiden ja kauppojen käyttökelpoisen "ylijäämäruoan" kuljettamisen näihin ruoan jakelupisteisiin, sillä ruoka on liian arvokasta kipattavaksi kaatopaikoille. Eduskuntamme säätäkööt myös pikaisesti rahalähteet, joilla maksetaan tehokas logistiikka siirtämään liikenevät ruokatavarat näihin jakelupisteisiin.
Lopuksi ruokajonossa olijoille organisoidaan kunkin kyvyn ja osaamisen puitteissa ruoan saamisen vastikkeeksi yhteiskuntatyötä, siis osallistumista yhteisöllisyyteen ja hyväksytyksi tulemiseen. Jokaisella on oikeus olla osa tätä yhteiskuntaa, sillä yksikään luonnon järjestämä syntymä ei ole tarkoitukseton. Sitä paitsi ruokajonossakin on äänivaltaa.
Ilkka Luoma
Ilkka provoilee kuin Wahlroos. Mitään tolkun häivääkäänhän tässä blogissa ei ole. Kyllä se tulonsiirto tapahtuu, aina, kuluttajalta kauppiaalle. Ilman köyhiä ne ruuat jäisivät hyllyyn mätänemään. Jos ruoka ei myy, niin sen hinta on liian korkea. Se on kauppiaan ammattitaidottomuutta. Whatever, ethän sinä tosissaan tätä edes kirjoittanut, joten en ota tosissani.
Kauppias ja tukku eivät anna mitään ilmaiseksi. Ale-tavarat maksaa aina kuluttaja, ja nimenomaan se kuluttaja, joka maksaa normaalit hinnat. Kauppias osaa hinnoitella tuotteet siten, että "alehävikki" huomioituu muussa hinnoittelussa, jonka tosiaan maksaa "ei niin hinnista tarkka" kuluttaja - yl. nk. parempiosainen. Näin siis tapahtuu tulonsiirto hyväosaiselta kuluttajalta sille, joka hyödyntää näitä kauppojen -30%/-50% viimeisen myyntipäivän hintoja. Että näin Peter ;)
Suurin tulonsiirto tapahtuu siinä, kun kauppiaan maksamat ja asiakkaillaan rahoittamat einekset ilmestyvät seurakuntien ja "hurstien" ilmaisjakoon köyhille. Näin tulonsiirto on maksimaalinen eli on tapahtunut amerikkalaistyyppinen ja puolihuomaamaton hyväntekeväisyys ;)
Kaikki vähänkään käyttökelpoinen ravinto pois roskiksista, tai ei sinne lainkaan - vaan Hurstille ja soppajonoihin. Suurempi yhteiskuntahyöty.
Kun kauppias pistää tuotteen -30% alennukseen, saa se omat kulunsa takaisin ja sen takia hyvin meneviä tuotteita kannattaakin tilata muutama ylimääräinen. Tämä johtuu siitä, että kaupan ottama oma kate on helpostikin se noin 30% tuotteen hinnasta. Näin ollen vaikka kauppa myisikin tuotteen alennuksella, ei siitä kerry ylimääräisiä kuluja kaupalle ja koska kaupalle ei kerry kuluja, ei niitä voi siirtää normaalihintaisiin tuotteisiinkaan
Itseasiassa tämä voisi toimia juurikin päinvastoin, koska näillä hyvin näkyvillä alennuslapuilla kauppa pystyy vähentämään omaa hävikkiään jolloin ruuan hinta pysyy alhaisempana ja voittajina ovat sekä normaalihintaisen tuotteen ostaja että alennushintaisen tuotteen ostaja. Ja itseasiassa kauppiaskin, jos kysyntä onkin ennakoitua suurempaa ja nämä "ylimääräisenä" tilatut tuotteet menevätkin kaupaksi normaalihintaan ennakoitua paremmin.
En ole kuullut että ruokakauppiaan kate olisi noin kova, ehkä joissain tuotteissa, mutta arvaisin sanoa, että keskikate lienee noin 20 kieppeillä...?
http://www.taloussanomat.fi/myynti/2011/08/23/20-s...
"3. Kun muualla Länsi-Euroopassa kaupan saama siivu ruoan hinnasta on laskenut, meillä se on noussut. Ruotsissa ja Tanskassa kaupan osuus on 37–39 prosenttia. Meillä se on 52 prosenttia."
Vaikea kyllä uskoa noin suurta lukua, mutta kaippa tuo tutkija sitten tietää... Artikkeli (ja sen pohjana ollut kirja) on puoli vuotta vanha, eli ei tilanne nyt kovin paljoa voi olla muuttunut.
Kuulostaa kovalta katteelta. Se tiedetään, että Lidl-Suomi myy samoja tuotteita kuin Saksassa noin 10-20 prosenttia kalliimalla, toki Suomeen on pidempi matka Keski-Euroopan valmistuksesta kuin Saksaan. Nämä hinnat ja erot on laskettu arvonlisäverottomista hinnoista.
Kuluttajalta kauppiaalle, kyllä. Mutta Luoma varmaan tarkoitti kuluttajien välistä ostovoimasiirtoa - ilmaisia lounaita ei ole.
Kröhöm.
Minä en ole ikuna nähnyt -50% punaista lappua. Se on -30% tai Lidlissä muistaakseni -20%.
Oi sitä juhlaa kun löytää luomumaitoa punaisella lapulla. Tulee maidosta enää 30% "tavallista" kalliimpaa.
Kauppias säätää prosenttia, ja kun huomasi, etä kansa jäi odottamaan 50 prosenttisia, toi esille 30 prosenttiset. Tämä on sitä markkinatataloutta ja tässä tapauksessa yksittäisen tuotteen tappion minimoimista.
Ennen siis oli -50%. Uutta tietoa, kiitos siitä.
Ja viiltävän tarkka analyysi "tämä on sitä markkinataloutta".
Kirjoita kommentti
Kommentoi 18 kommenttia