Voittamisen filosofia
Taistelun jälkeinen voitto on euforinen
tunne. Voitonjuhla on henkisen tyydytyksen julkitulomarssi, jossa esitellään
omaa erinomaisuutta ja kykyä olla parempi. Yrittäminen on tavoittelua voittoon.
Ellei yritä, ei myöskään saavuta. Saavuttaminen luo tuloksen, joka määritettiin
tavoitteessa. Tavoitetta ei saavuteta, ellei yritetä – kehämääritys sai näin
kaavastonsa.
Käymme jatkuvaa taistelua, niin kehomme
sisällä fyysisenä kuin henkisenä ilmiönä. Käymme myös miltei jatkuvaa
taistelua ulkoisesti – puolustamme omaamme, ja puolustamme reviiriämme
vieraiden vaikutteiden estämiseksi omaan kehityskaareemme. Jokaisella yksilöllä
ja jokaisella perheellä, suvulla sekä kansakunnalla on oma ”evoluutionsa” – ja tämä ”evoluutio” haluaa jatkumon
varmistuksen ”tutulla ja turvallisella” tavalla.
Tosiasia on kuitenkin se, että
evoluutio, estääkseen degeneroitumisen ja hylkääntymisen, hakee aika-ajoin
täydennystä ”vieraista”. Näin tapahtui jo luolakaudella, kun neitoja
ryöstettiin naapuriluolista. Nyt ”neidonryöstö” tapahtuu myös maahanmuuton
kautta, hitaasti, hyvin hitaasti. Saattaa olla, että viimeinen kaltaiseemme
”kansakuntaevoluutioon” liittyvä pohjoinen blondi kuolee sukupuuttoon
Ilomantsin korvessa vuoden 2200 –luvulla.
….
Mitä kirjoitimme yrittämisestä,
voittamisesta ja tavoitteista jo vuosia sitten…
— http://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/08/mik-tuottaa-tuloksen-niin-urheilussa.html —
[2005] Mikä panee ihmisen
yrittämään? Mikä laittaa ihmisen revähdyksien, nyrjähdyksien ja mielenkin
tasapainon uhalla yrittämään kaikkensa saadakseen voiton? Löytyykö analogiaa
tästä meidän menestykselle myös liike-elämässä tai renkityössämme toisen
palveluksessa?
Huippu-urheilija on taistelija, jolla on
tiimi ja horjumaton usko päämäärään. Vain paras on kerrallaan huipulla.
Kärjessä on vaikea olla, koska uusia nousijoita on jatkuvasti. Mikä tekee
kilpailun niin tarpeelliseksi?
Evoluutio heräsi, kun ensimmäinen solu
hoksasi jakaantua
Tämän jälkeen kehitys on kiihtyvää; nykyinen kehitysvauhti tuplaa
tiedonmäärän lähes eksponentiaalisesti. Liike- ja työelämässä voiton tavoittelu
on yhä enemmän tiedon ja informaation hallintaa henkilö- ja toimintaverkostoja
luomalla.
Menestyksen salaisuus?
Menestystä ei kuitenkaan synny niin urheilussa kuin vaurauden
metsästyksessä, mitä liike- ja työelämä pitkälti on, ilman sinnikkyyttä ja
päämäärää. Ilman päämäärää emme myöskään saavuta mitään. Urheilijalla on myös
unelma, myös liike- ja työelämässä pitää olla tavoiteltu unelma, sillä ilman
tulevaisuuden kuvaa meillä ei ole tavoittelemisen arvoista päämäärää.
Evoluutio
rakensi tiemme kilpailun uralle
Ihmisen filosofiaevoluutio rakensi demokratian tasapäistämään yhteisöämme
siirtämällä mm. menestyksen hedelmiä menestyjiltä vähämmän menestyjille. Meille
rakentui myös inhimillisyys nähdä toisen hätä. Demokratia ja inhimillisyys
loivat taas vain ihmisille tyypilliset mm. liikakansoituksen ongelmat sekä
riittämättömyyden luonnonvaroihin.
Demokratia ja inhimillisyys eivät kulje käsi kädessä voimakkaan
kilpailuvietin ja -talouden kanssa. Eläinkunta (ihmisenkin pitäisi olla osa
eläinkuntaa) on rakentunut keskinäiseen harmoniaan ja voimakkaaseen
kilpailuviettiin kuin tiukkaan reviiripuolustukseen 1].
Huippu-urheilija on kilpailuvietin
voimakkain ilmentymä;
vain voittoon pyrkivässä kilpailussa ei ole sijaa kuin yhdelle päämäärälle;
se on eteneminen parhaaksi ja siihen pääsee vain systemaattisella
harjoituksella 2] ja uskolla itseensä ja
kykyihinsä. Pohjana pitää olla sopiva fyysisyys ja henkisyys sekä ulkoisena
tekijänä useasti raha ja tiimi.
Suomi on kovin pieni suuri maa ja hyvin pieni kansakunta
Suomen valtio satsaa uuden urheilupolitiikan mukaan kohdistetusti
huippu-urheiluun, koska kansa vaatii ”leipää ja sirkushuveja”.
Demokratisoitunut ja inhimillistynyt penkkiurheilija on Suomessa julma
ei-menestyjiä kohtaan; vain voitto ja Maamme-laulu kelpaavat.
Liike- ja työelämässä vain voittajat
huomioidaan;
menestystarinat saavat palsta- ja julkisuustilaa. Businessvoittaja saa
vaikutusmahdollisuuden tehdä lisää rahaa ja kohentaa kulutusvoimaansa. Elon
viimeisinä vuosina myös businessvoittaja herää inhimillisyyteen ja huoleen
kullekin sopivasta ”taivasosuudesta”, jakaen yleishyödyllisiin tarkoituksiin
varoja tai sitten pönkittääkseen jälkikasvunsa mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Evoluutio loi meille edellytykset
kilpailuun tuottamaan perillisiä viemään geenejämme eteenpäin pitäen suvun
”kuolemattomana”.
…
VIITTEET
1] Reviiripuolustus
— http://ilkkaluoma.blogspot.com/2008/01/reviirien-ja-rajojen-avaaminen.html —
— http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/38881-maahanmuuton-sijasta-kyseessa-on-reviiripuolustus —
2] Kiinan pääkaupunki Peking sai
Olympialaisistaan päätöksen noin reilu kahdeksan vuotta ennen kisoja (2008) –
heti päätöksen tultua julki, alkoi maailmanhistorian suurin
urheilumobilisaatio, jolle oli asetettu korkeimman poliittisen johdon tasolta
vain yksi tavoite: Eniten kultamitaleja. Hankkeeseen oli nimetty kuusi
miljoonaa nuorta lasta kokelaiksi, joista alkoi tiivis valmennusohjelma ja joka
pudotti heikompia koko ajan pois – jäljelle jäi Kiinan kesäolympialaisten
urheilujoukkue, joka toi vuonna 2000 asetetun tavoitteen: Kiina katkaisi USA
kultasarjan ja otti eniten kultamitaleja omista Olympialaisistaan.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://www.facebook.com/first.ilkka
Ihminen ei välttämättä olisi elossa,jos aina oltaisiin turvauduttu darwinismiin.. Tässä kohtaa ihminen tekee poikkeuksen muustä eläinkunnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko, että uskovaiset huolehtivat elinkelpoisuudestamme ja lisääntymisestämme? Tosiuskovaiset eivät halua noteerata darwinismia – heillä on aivan oma maailmanluomiskerotmus… uskonasiat pitävät joskus monia hengissä – uskomattomissakin tilanteissa.
Ilmoita asiaton viesti
En sekoita asiaan uskontoja. Vaan ihmisen kehitystä ja sen opettamisessa eteenpäin joka on ollut historian valossa se merkittävä tekijä. Tässä poikkeamme muusta luomakunnasta joka taistelee selviytymisestä aina vain toistaen samaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkialla biosfäärissä on jatkuva taistelu elämästä – eroja ei itseasiassa saata olla lainkaan, vaan on vain kysymys sopeumasta ja siihen ”oppimisesta”.
Ilmoita asiaton viesti
kun toistaa samaa, niin onko riittävä sopeumataso jo saavutettu?
Ilmoita asiaton viesti
IL:lle
Onko täyttä sopeumaa olemassa, voisi päätellä, että jos olisi, niin mikään ei enää muutuisi!
Ilmoita asiaton viesti
Kysymyksenä asian voisikin esittää niin,että ketä tai mitä vastaan ihminen taistelee elämästä kuin toista ihmistä…ja ”taloudellisia realiteetteja”,jos haluaa ajatella taloutta jonakin entiteettinä.
Ilmoita asiaton viesti
Nick,vaikea sanoa,mutta tuskimpa…joku mysteeri siinä piilee,kun vain ihminen on opettamassa jälkeläisiään eteenpäin. Ehkä se on kehittynyt kommunikointi joka sen tekee.Toisaalta..vaikka joskus olisikin ollut jokin mikä uhkaisi älyllään ihmistä niin olisimme kuitenkin tappaneet ne sukupuuttoon.
Ilmoita asiaton viesti
Inhimillinen aspekti. Eikö muussa eläinkunnassa ole inhimillisyyttä?
Ilmoita asiaton viesti
Resursseja, populaation määrää ja harjoitusaktiviteettia ajatellen on suoranainen ihme, että suomalaiset ratin kääntäjät niin soralla kuin asfaltilla ovat vuodesta toiseen maailman huipulla (muutamia välivuosia lukuunottamatta) – joskus oli tilanne, jossa niin sora- kuin asfaltti tuotti FIA:n vuosijuhlaan molemmat 1. pokaalit suomalaiselle, jopa kaksi kertaa peräkkäin. Tommi Mäkinen (WRC) ja Mika Häkkinen (F1) …
Ilmoita asiaton viesti
Ympäristölliset sääolosuhteet, pitkät välimatkat ja henkilöauton status ja arvostus tekivät tuon ilmiön.
Ilmoita asiaton viesti
Voittamisen filosofia:
Punakone on palannut kehiin 😉
Ilmoita asiaton viesti
eivät hävinneet kertaakaan näissä MM-skaboissa.
Ilmoita asiaton viesti