Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Printtimedia on miltei ympäristörikos! [?]

Ihminen on utelias ja kaipaa juoruja sekä lukee juorulehtiä. Iltapäivälehdet ovat paljolti lööppi- ja sensaatiolehtiä – kuten numerolehtikin. Sitä kirjoitetaan ja painetaan mitä kansa ostaa. Kun kansa ostaa – saa lehti mainoksia. Liiketoimintamalli on yksinkertainen, se ratsastaa ihmisen tiedonjanon, uteliaisuuden ja vahingonilon siivillä.

 

 

Toimittajat ovat tunnetusti ihmisiä,

kuten autonkorjaajat, lääkärit ja sähköasentajat. Ihmisillä on mieltymyksiä ja olemme myös puolueellisia, se muodostaa usein käsitteen inhimillisyys. Inhimillisyys on puutteiden esilletuontia, kuten informaatio, joka on aina puutteellista. Täyttä tietoa ei ole – tieto muuttuu hyväksyntäperiaatteiden mukaisesti. Filosofisesti ei edes lauseke 2+2=4 välttämättä ole täyttä totta. Totuus on sen arvioitsijassa ja hetkessä.

 

 

Internet on ”kaiken kattava” verkko, kuten ihmisessä on hermoverkko

Verkkoon pääsy on kuin ”tuntemuskytkentä” – niin mielihyvänä kuin kipuna. Ennen toimittaja kirjoitti ja nyt internet-aikakaudella myös tavallinen aktiivikansalainen kirjoittaa – kynnys osallistumiseen laskee koko ajan ja kansalaiskirjoitusten laatu ja paikkansapitävyys paranevat.

 

Eläinkunta ei siirrä tietoa alkeellisilla tavoilla – eläinkunta jakaa tietoa ilman apuvälineitä reaaliajassa ja evoluution sopeumajärjestelyjen myötä mukautuvuusperiaatteella.

 

...

*]

 [2006] Painopaperin käyttö on tuhlausta - tiedon pitäisi siirtyä sähköiseen muotoon

 

 [ ... toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten - ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle ... ]

Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.


Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina

Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.

 


Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja

Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.

 


Sanomalehti on alkeellinen menetelmä siirtää tietoa

Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.


Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.

Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut.

 

Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.


Toimittajilla on aina paikkansa ja sijansa – vaikka hekin joutuvat kritiikin kynsiin

Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.

 


Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen

Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty.

 

 

Kaikki eivät ole toimittajia

Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.

 


Onko mikään siltikään muuttumassa?

Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.


Ilkka Luoma

 

 

*]

Kansalaisvaikutteesta vapaa markkinaorientoitunut valtalehdistö säestää poliittista nykykarttaa kukin tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaisesti - täälläkin rakennetaan tämän päivän informaatiota kaupallisten etuisuuksien nimissä. Suuret mainostajat ja markkinoijat, kuten lehtitalojen omistusrakenteet määräävät linjoista, jotka enimmillään ajavat päämääriä suuren kansan mielipiteiden vastaisesti. Valtalehdistössä on menossa ajopuuna syöksy valtapiirien patoränneihin ajaen mm. turvallisuusoppejaan menneisyyden aallonharjoilla.

Huomisen päivän informaatiossa ja mediassa kansakunta ottaa näkyvämpää ja suorempaa roolia keskinäiseen kansalaisviestintään. Kansalaisesta kasvaa kehittymisen myötä varteenotettava tiedontuottaja, johon nykytekniikat langattomuuksina jokaisen taka- ja povitaskusta mahdollistavat. Kansalaisvaikute kasvaa ja yhä useampiin tapahtumiin otetaan osaa suoraan, kuten Ville Komsi pioneerina aloitti Koijärvellä taistelun yhteiskunnan rahamekanismeja vastaan luonnon säästämisen etuja ajaen.

 

LINK

http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/03/kansalaisyhteiskunta-hylk-nykyisen.html


KESKUSTELU ........ TIEDE

 

KUVALINKKI

Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Presidentti Mauno Koivisto:

"sopuleita"

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Toimittajien kesken käydään kovaa kilpailua kuka ensimmäisenä on tiedon/"tiedon" - juorun lähteillä. Peli on raadollista, laitailmiönä paparazzit, joiden käytös hipoo taistelua elämästä.

Tutkiva journalismi on erottuva alue, esimerkiksi numerolehtien lööppi- ja juorutoimittajista - mutta hekin kirjoittavat juuri siitä, mikä menee kaupaksi. Sanotaankin, että toimittajilla ei olisi "sielua" - se on aina myytävänä ;)

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Toimittajien markkinaherkkyys nähdään hyvin 7 päivää lehdessä, yli 300.000 lukijaa!

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Lopetin sanomalehtien tilaamisen jo noin 5 vuotta sitten ja viimeinen tilattu aikakauslehti on tippunut laatikkoon reilut pari vuotta sitten.

Palaisin halusta tutustua printti- ja sähkömedian energiakustannuksiin, vaikka lähtökohtaisesti oletan paperin valmistukseen ja jakeluun kuluvan moninkertaisesti.

Sisällön tuottamisen ansaintalogiikka on kyllä murroksessa ja joudumme sitä pohtimaan varmasti uusiksi. Merkille pantavaa nykyään on se oikeudenkäyntien runsas määrä, jota sisällön ja patenttien ympärillä käydään. Miten meillä on varaa hukata arvokasta työaikaa tällaiseen inttämiseen? Tälläkin kertaa hyvää tarkoittava suojelu on kääntymässä itseään vastaan ja järjestelmän edunsaajat pitävät siitä kiinni viimeiseen saakka.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Voisimme kutsua molempien versioiden "kulkurataa" informaatiologistiikaksi, joissa on alkutuotanto ja viimein itse kulutus - nythän "sivuilla" kulkevat ne keinot, joilla tämä logistiikka siirtää tietoa, juorua tai dataa.

Paperinvalmistus ja "luetun paperin" päätyminen kierrätettynä uudeksi paperiksi tai poltettavaksi on se huonoin metsänkäyttöversio - paras olisi luonnonmetsät sellaisenaan tai jos pakko, niin mekaaninen puunjalostus ...

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Verrantoja on tehty, ja printtiedustajat kokevat, että paperillinen tiedonsiirto on kilpailukykyinen - toisaalta heille ei jää muuta vaihtoehtoa sanoa.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Kesämökin sähköttömässä ulkohuussissa on kiva lukea paikallista ilmaisjakelulehteä, tai kännyn kautta Naamakirjaa ;)

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Hyvää pohdintaa siitä tietoa kuinka tietoa, informaatiota tai mitä sitten tahansa halutaan tuoda ihmisille luettavaksi tai katseltavaksi. Itse mietin tarkoituksenmukaisuutta.

Lehtiä on tullut paljon luetuksi, vaikka kieltämättä lehtiä, joissa on paljon asiaa ja aiheita, kaikki se mitä siellä on, tulee hyvin harvoin kaikki siitä luetuksi, jolloin se on omalta kannalta niin sanottua turhaa informaatiota.

Lehtien lukemisesta saa toisinaan myös kielteistä palautetta, varsinkin silloin kun et muista heti lehtien lukemisen jälkeen pestä käsiä. Sormenjälkiä jää.

Sitten olisi paljon lehtiä, joita haluaa säilyttää, kun niissä nyt oli tärkeitä asioita, joita olisi mukava joskus toistekin lukea tai hyödyntää. Mutta eihän niitä kaikkia voi säilyttää, ei sitten mitenkään.

Tässä informaatioteknologia tulee avuksi. Voit hakea ja lukea pelkästään ja ainoastaan vain niitä mitkä sinua kiinnostavat. Tässä on vain sellainen ongelma, että kun kaikenlaista tietoa on paljon, mitkä niistä koetaan tarpeelliseksi esittää ja julkaista samalla perinpohjaisuudella kuin ne lehdissä on julkaistu. Hyviä kokemuksia on, mutta suurin osa on jonkinlaista pintaraapaisua, jolloin kokonaiskuva asiasta saattaa jäädä hyvin löyhäksi. Ja näitä hyviä kirjoituksia kaikenlaisten dokumenttien lisäksi on kaikilla mahdollisuus ottaa talteen säilytettäväksi helpommin kuin paperisia versioita.

Sisällöntuottamisessa tulee olemaan lähtökohtana sisällöntuottajien ”princiipit”, kuten Juhani Tamminen sanoisi, siitä missä laajuudessa artikkelit tuodaan digitaalisesti luettavaksi. Ja minulla ei ole tietoa siitä mitä nämä sisällöntuottajien periaatteet ovat. Päivälehtien tuottajilla ilmeisesti on tarkoitus niin kauan kuin paperisia versioita ilmestyy, tuottaa digitaalisesti sitä suppeampaa tietoa, kunnes näistäkin ryhdytään perimään maksua, jolloin artikkeleiden tai juttujen täytyy olla muuta kuin muutamalla sanalla kuitattuja.

Toivottavasti joskus huomioitaisiin myös sellainen asia kuinka kansalaisille opetetaan sitä tiedon hakua. Tämä tuli vain siksi mieleen, koska vastikään oli jokin juttu nuorista, jotka osaavat kyllä käyttää tietokonetta, multimedialaitteita, mutteivät osaa hakea tietoa.

Tärkeää ei ole se kuinka tietoa hakee, tärkeää on vain elämä ja tieto siitä kuinka sen käyttää.

Pitkä kommentti, joka olisi voinut olla oma blogi, muttei näistä samoista asioista tarvita, kymmeniä blogeja.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Säköisessa tiedontallennuksessa ja -siirrossa (internet) on vaarana linkkien "ikuinen luuppi" --

Tässä erinomainen lehti, myös netissä - lisäksi vielä ilmainen:

Tieteessä tapahtuu

http://www.tieteessatapahtuu.fi

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Saa nähdä milloin kaikkien verkkojen äiti sotkeutuu omaan näppäryyteensä!

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Suomalaiset lukevat paljon, vaikka sanotaan, että nuorisolla on uuslukutaidottomuus. Suomalaisen keskimääräinen yleistieto on erinomaista luokkaa verrattuna esimerkiksi amerikkalaisiin.

ps.
Kommenttisi on hyvä!

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Eduskunnan ensimmäinen tulevaisuus valiokunnan puheenjohtaja oli prof. Eero Paloheimo (silloin Vihr., nykyään eronnut Vihreistä) - tunnettu ecocity ajatuksistaan ... opasti mm. seuraavaa tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Jyrki Kataista ... joka haaveili vielä joitain vuosia sitten "uudesta nokiasta" ;)

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Persut ovat miltei julistaneet sodan perinteelliselle medialle, jossa vallitsee ylemmyys persujen äijävoimaa kohtaan.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Hesari ja Keskari luetaan digiversiona. Ilmaisjakelut otan vielä postilaatikkoon sytykkeeksi. Sanomalehti printtinä on käytännössä jo kuollut. Asialle ei tarvitse tehdä enää mitään muuta kuin huolehtia, ettei printin painamista ja jakelua ryhdytä tukemaan verovaroin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset