Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Arvonlisävero jaetaan syntypaikkaansa?

Kuntia laitetaan liekaan - ovat liian "pieniä". Selitetään, että "etelä elättää idän ja pohjoisen". Tulonsiirrot valtiolta kunnille ovat kuntien merkittävä osa tuloja sekä budjettia - saavathan ne näin kuntalaistensa maksamia arvonlisäveroja takaisin omaan kuntaansa. Miksi arvonlisäveroa ei kohdisteta syntypaikkaansa?

 

Otetaan sattumanvarainen esimerkki -

Lapinlahden kunta Pohjois-Savosta; asukkaita 10.400 ja saa valtionosuuksia ensi vuonna arviolta 30,4 miljoonaa euroa - omia veroja taas kerättäisiin noin 27,8 miljoonaa. Mitä numerot kertovat?

Lapinlahdella jokainen asukas saa vuoden 2013 aikana valtion osuuksia noin 2.930 euroa. Nyt seuraa kysymys kuinka paljon lapinlahtelaiset maksavat arvonlisäveroja hankkimistaan hyödykkeistä - jos perheitä olisi keskiarvoisesti Lapinlahdelle noin 3.000 - tarkoittaisi se sitä, että jokainen perhe maksaisi arvonlisäveroa noin 10.000 euroa - ja tämähän tarkoittaisi, että hankinnat olisivat noin 55.000 euroa per perhe - ja noilla hankinnoilla se ei toimi, Lapinlahti ei ole näin rikas kunta.

Jokatapauksessa nyt tuosta valtionosuudesta on merkittävä osa lapinlahtelaisten maksamia arvonlisäveroja ja kyllähän ne tasa-arvoisuuden nimissä kuuluisivat heille takaisin. Voimme vain arvata millaiset ylijäämät Espoolle, Kauniaiselle ja Helsingille jäävät - kun kulutus on pakkautunut pääkaupunkiseudulle.

 

Oikeudenmukaisempi tapa tilastoida

Kuitenkin arvonlisäverokertymien tarkempi hallinta antaisi tilastoihin paljon kauniimman todellisuuden, kun huomioidaan verojen syntypaikat ja tämän jälkeen katsottaisiin todelliset plus- ja miinusmerkit kullekkin kunnalle - ainakin pohdinta kuntien elinkelpoisuudesta saisi uutta vauhtia.

...

Ylihuomenna me kohtaamme vain yhden veron,

se on henkilökohtainen kulutusvero, progressoituna määrään ja ympäristöhaitallisuuteen - korjauskertoimeksi tulee kotimaisuuden työllistämisaste koko kyseisen hyödykkeen elinkaaresta (kun lasketaan kunkin hyödykkeen kulutusveropisteytystä) - siis päädymme siihen rehellisimpään veroon - Maksat vain siitä mitä kulutat - säätelet itse veroeurosi, kulutuksellasi.

Myöhemmin jokainen ihminen saa oman verotilin - ympäristöhaittajälkineen, ja näin tiedämme myös joka hetki oletko yhteiskunnalle miinus- vai plusmerkkinen - Orwell on palannut.

Muita veroja ei sitten olekaan!

 

Ilkka Luoma

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Ilkka Luoma

Pieni täsmennys;

Jako syntypaikkaansa liittyy juuri henkilöön, joka suorittaa arvonlisäverollisen oston - siis, jos lapinlahtelainen ostaa uuden sohvan Iisalmesta, kirjautuu sohvaan liittyvä alv itse ostajalle eli hänen kotikuntaansa. Näin valtionosuusjärjestelmä saa tasapuolisemman näkymän yleensä kuntien miinusmerkkisenä verosiirtona (vähemmän ulos kuin sisään)

...
mutta,

asia ei ole täysin valmiiksi pohdittu, vaan vaatii paljon erilaisia laskelmia, koska tämä on pohja siirtymiselle kokonaan henkilökohtaiseen kulutuksen verotukseen, vieläpä reaaliajassa (esialku saatetaan nähdä gps-pohjaisessa kuljetun matkan autoverotuksessa; tähänkin voidaan kytkeä muita ympäristöhaittatekijöitä kertoimina)

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

ihmisiä siis seurataan reaaliaikaisesti kännykän läpi ja täytyy lukea ostoksilla ollessa jokainen tuota kännykkään eli kaupan kassapäätteeseen suoraan ... niinhän se orwell sitten toteutuukin.

Ilkka Luoma

Älykännykkä reaaliaikaisella jatkuvanetillä mahdollistaa myös tuon yhteiskuntatilin - henkilökohtaisena; haluaisitko Sinä tietää oletko yhteiskunnalle miinus- ja plusmerkkinen?

Ilkka Luoma

"Ja koko kansa oli kulutusverolle pantava"

[vapaasti mukailtuna historiaa lainaten ajoilta, jolloin ihmisen kulutus oli murto-osa nykyisestä ja vallalla oli henkisyyden aalto vastustaen maallista näyttämisen kiihkoa - synnyttäen perustat monille nykyajan uskonnoille]

Perustoimeentulo on - elintoiminnoille välttämätön - ravinto ja perimänsä eteenpäin viennin evolutiivisena tarpeena - suvunjatkanta. Kaikki muu kuluttaminen on lisähöystettä ihmiskunnalla helpotteeksi ansaitessa työn kautta ruokaa, asumista, vapaa-aikaa sekä itsensä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Kulutus on suurin syy, miksi ympäristömme muuttuu. Kulutuksesta on maksettava siihen täsmällisesti kohdistuva juuri ympäristörasituksensa kokoinen kulutusvero kertaa 1,33 -- 1) .

Vallanpitäjä on oivaltanut jo kauan sitten kuinka verotuksella ylläpidetään valtaa, kykyä ja mahtia alamaisiin; luoden myös yhteistä turvallisuutta reviirirajojen vartioinnissa ja puolustuksessa. Moderni länsitalous on kehittänyt verotuksen huippuunsa monimutkaisuutena mm. tulontasauksen ajamana. Rikkaat eivät saa vapaasti rikastua ja köyhät köyhtyä [mukaelma toisesta samantyyppisestä sloganista, - pienellä kyynisyydellä].

Verotuksella säädetään tunnetusti mahdollisuuksia - siis säädetään valtakoneiston tahtomalla tavalla yhteiskuntarauhaa tai päämääriä ylläpitääkseen tarpeita ja kansallista itsetuntoa. Verot säätävät tasapuolisuutta - ainakin mahdollisuutena - saada riittävästi oppia ymmärtämään huomisen ongelmia ja ylläpitämään ja lisäämään saavutettua taloudellista elintasoa maapalloistuvassa kilpailussa - näinhän me julistamme kasvutaloutemme pääteeseissä.

Kulutus on globalisoitunut. Kaikki haluavat muotivirtauksena aina vain suurempaa, kauniimpaa, arvokkaampaa, erinomaisempaa ja viihdykkeellisempää. Tämä kulutus on tuhoamassa ympäristöämme siitä luonnontilaisesta vakaudesta, mitä luonto kehityskaaressaan olisi omanaan itsellisesti ohjannut.

Ihmisen kulutusinto on noussut taloudellisten kasvupyrkimyksien myötä suuremmaksi kuin ympäröivän luonnon luontainen kyky olisi resursseiltaan sallinut. Näitä resursseja säästääksemme ihmiskunnan on säädettävä verotuksensa takaisin sinne yksinkertaisimpaan muotoonsa, joka säätääkin itse luonnonedellytysten valintaa, eikä pelkästään ihmiskunnan omia itsellisiä päämääriään.

Ihmisen ei tarvitse maksaa tuloveroa, omaisuusveroa, liikevaihtoveroa eikä muitakaan veroja. Tilalle on säädettävä tavara-, palvelu- ja kulutuskohtainen kuluttamisen vero. Siinä jokaisella tuotteella ja palvelulla on oma "ympäristömerkki" säätämässä sen verovaikutusta kuluttajallensa. Ympäristömerkki kertoo haitallisuusasteen, niin ko. tuotteen/palvelun tuotantoprosessista, käyttötilanteista kuin myös sen uudelleen kiertoon saattamisesta. Jokainen tuote on merkitty kansainväliseen ympäristöhaittojen tuote- ja palvelurekisteriin - tämän ylläpidosta vastaisi YK.

Ihminen on kulutuksessaan aina valintatilanteissa: Kuinka paljon, kuinka suurta, miten kallista ja lopulta kuinka tarpeellista, pitäisi olla myös - kuinka ympäristöhaitallista. Jokainen saa edelleen valita vapaaehtoisesti. Nyt ratkaisuksi tulee valinnan hinta. Ympäristölleen rasitteellinen tuote maksaa aina sen verran, mitä se haittana ympäristölleen tuottaa ja kertaa 1,33 -- 1) .

Kulutusverot ovat suunnattuja. Jokainen kulutusveron kohde tuotteena on yksilöity ja verokertymät suuntautuvat tämän tuotteen verotuloluokkaan. Periaate on, että jokainen tuote "kuittaa" omat ympäristöjälkensä kaikkinensa koko sen elinkaaren ajalta. Verotus on muuttumassa täsmäohjatuksi; näin myös aikaansaadut ympäristöhaitat "täsmäkorjautuvat" sillä rahalla, mistä ne kulutushaittaverotulona tulevatkin.

Yhteiskunta ei tarvitse mitään muuta verotusta kuin kulutusveron. Jokainen voi vapaalla valinnan tahdollaan suunnata mielihalujaan, tarvesuuntauksiaan, määriä ja ympäristöhaitallisuusasteita omalla verottomilla tuloillaan ottaen aina osaa kulutusverollaan ko. tuotteen/ palvelun aikaansaamiin ympäristöhaittoihin.

Mitä enemmän kulutat, sitä enemmän maksat. Luonnonvalinta ihmistoteutuksina tapahtuu mahdollisuuksina ja mahdottomuuksina itse luontoa ajatellen. Tässäkin kysynnän ja tarjonnan lait ratkaisevat, sitä ostetaan, mihin on mahdollisuus ja mihin ansaitut varat riittävät.

Kulutusverolla säädetään ympäristöhaitat minimiin. Kulutusveron tueksi itse luonto on jo järjestänyt oman "ajattelemisen aiheensa". Valveutuneisuuden kasvun myötä valinnat ympäristöystävällistyvät.

Huomisen verotuksessa "maailman tietoverkon" ollessa yhteydessä joka kuluttajaan, savuun ja notkelmaan, ovat kulutusverokertymät reaaliaikaisia ja ne rekisteröityvät jo ostohetkellä - näin ko. tavaran kulutusvero suuntaa kulkunsa heti ostajan pankkitililtä valtion ao. kulutusveroluokan, - kohteen ja tuotteen "tilille" ostajamerkinnöin; näin meille jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen ympäristöstatus.

Edullisesta ympäristöstatuksesta saa ostohelpotuksia vähän haitallisuutta sisältäviin tuotteisiin ja palveluihin - näitä ansaittuja bonuspisteitä voi sitten suunnata esim. ympäristöteknologian sijoituskohteisiin.

Uudessa verotusmenettelyssä verottajalle jää siten edelleen "keppi ja porkkana" periaate käytettäväkseen ja lisäksi jokainen kuluttaja näkee omasta tilastostaan ympäristöarvonsa.

Ympäristömuutokset - jotka "säätelevät" voimakkaasti ihmiseloa kaikkialla maapallolla - vaativat tehokkaita, riuskoja ja konkreettisia toimia ihmisiltä, siis kuluttajilta, jotta elinympäristömme voisi jatkua siedettävänä luontoystävällisemmille elintavoillemme, huomioiden myös meitä ympäröivän luontokokonaisuuden.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ----- TIEDE [orig. -- 7.1.2007] //

1)
Kerroin 1,33 on kulutusveron päälle pantava ns. tulontasausosa, koska kuitenkin aina ja kaikkialla eivät yksilölliset edellytykset ole samalla tasolla kaikilla, muodostettaessa kohtuullista elämisentasoa. Ihmiskunta on inhimillinen ja toisistaan "huolehtiva" - kuitenkin, ja tämä kerroin 1,33 tarkoittaa 33% lisää koko kulutusverokertymästä. 33% pitää riittää tulontasaukseen ja liki yhteisten edellytysten ylläpitoon.

SUNNUNTAINA, TAMMIKUUTA 21, 2007

Toimituksen poiminnat