Pitääkö koulutus maksaa itse?

Uutisointi
löysi yhteisen EU-kohtaisen uutisaiheen – Unkarista opiskelijat
haluavat suuremman ja leveämmän leivän toivossa ”parempiin
EU-maihin” töihin. Samaan aikaan Suomessa pohditaan koulutuspaikan
– yliopisto tms. opinahjon maksulliseksi panoa, muille kuin
EU-kansalaisille. 

Suomi
saa paljon uusia ja vereksiä mahdollisuuksia houkutellessaan muualta
maailmasta ahkeria opiskelijoita vähäveriseen maahamme. Teknistyvä
ja monimutkasituva yhteiskuntarakenne tarvitsee yhä syvemmin ja
kohdistetummin koulutettuja osaajia, joilla olisi vieläpä intohimo
tehdä itsensä ja yhteiskuntansa eteen mitattavaa työtä.

 

Monesta
maasta osaava, suurempaa ostovoimaa hamuava ja/tai muutoin utelias
juuri valmistuneiden opiskelijoiden joukko haluaa
kansainvälistymistä, kieliharjoittelua tai haastavampia
uramahdollisuuksia. Yksilönvapauden nimissä ok, varsinkin jos
valmistunut nuori palaa isänmaahansa lisätiedoilla ja -taidoilla
varustettuna ottaakseen osaa yhteiseen tulontasaukseen.

  

Maasta
poistuville valmistuneille siirtomaksu?
 

Pitäisikö
maasta heti valmistumisensa jälkeen poistuvalle säätää
velvollisuus maksaa joidenkin sääntöjen puitteissa opiskelunsa
valtiolle ja yhteiskunnalle – kuitenkin eräät oppisuunnat
kustantavat yhteiskunnalle jopa 150.000 euroa. Onko oikein vaatia
tätä yhteiskuntarahaa takaisin siinä tilanteessa, jossa selvästi
pidemmäksi aikaa/ ”lopullisesti” muuttaa hyödyntämään
saamaansa oppia toisen yhteiskuntajärjestelmän piiriin? 

Pitäisikö
esimerkiksi meiltä Suomesta muuttaneen valmistuneen nuoren
vastaanottajamaan maksaa valtiollemme jokin aloittain määritetty
summa luovuttajavaltiolle – esimerkiksi lääkäristä siirtoraha
olisi vaikkapa 100.000 euroa? Urheilun pelaajamarkkinoilla maksetaan
siirtorahaa potentiaalisesta pelaajasta, jonka oletetaan aikaansaavan
maksavalle seuralle menestystä js sitä kautta tuloja. 

Voisiko
siirtomaksuista tulla joskus huutokauppa, jossa osaajia
haluavat valtiot maksavat siirtorahaa ”parhaista eniten”
-mentaliteetilla. Syntyisikö osaamismarkkinat, joissa ”rahalla saa
ja taidoilla pääsee” – siirtorahan saisivat valtiot sen osuuden
puitteissa, mitä itse kouluttaminen on yhteiskunnalle maksanut?*]

*]
Siirtoraha olisi
vähintään kouluttautumisen hinta yhteiskunnalle miinus
opiskelijalle itselleen sälyttyneet lainat yms., jotka valtio voi
maksaa pois siirron tapahtuessa ja näin saada kokonaissiirtosummana
tulontasausrahastoihinsa koko maksettava potti.

 

Todellisuutta
vastaava lukukausimaksu?

Olisiko
meidän Suomessa säädettävä lukukausimaksu erilaiseksi, siis
lähemmäksi todellisia yhteiskunnan koulutuskustannuksia vastaavaksi
summaksi, muualta kuin EU-alueelta saapuville. Miten esimerkiksi
ahkerat ja nopeasti valmistuvat kiinalaiset keräisivät vaikkapa
10.000 euron lukukausimaksun, päästäkseen lännen onnelaan –
tyrehtyisikö ”opiskelijatulva” maahamme?

 

Korkeaa
sivistystä
[?]
ja kädentaitoa huippuosaajina
 

Suomessa,
korkean teknologian ja monimutkaisten yhteiskuntasääntöjen maassa,
tarvitaan yhä korkeammalle/ yksilöllisemmin koulutettuja osaajia.
Osaajilla olisi vielä intohimoa tehdä uutteruudella työtä
saavuttaakseen riittävän tulokertymän muun muassa tulontasausta
paikkaamaan, kun kaikki eivät aina niin ahkeria, motivoituja ja
osaavia ole. Riittääkö meidän oma opiskelija-aines muuttovirtojen
ja uteliaisuuden EU:ssa, jossa kansainvälistyminen on osa kilpailua
paikoista ”auringossa”.

?]
Filosofisesti herää väkisinkin
mietintä mitä ”korkealla sivistyksellä oikeastaan tarkoitetaan.

 

Elleivät
omat rahkeet riitä, on voimaa ja ahkeruutta saatava muualta;
 

tällöin
eivät korkeat lukukausimaksut saata innostaa, kun/jos opinahjojemme
vetovoimaisuuskaan ei houkuta, toistaiseksi. Kuinka toisaalta pidämme
omat opiskelijamme omassa yhteiskunnassa maksamaan valmistuttuaan
yhteiskunnalle opintorahat, kaikkinensa – uhkana, että
veronmaksukyky karkaa ”muille maille vierahille”.

 

Millaiset
velvollisuudet latautuvat kansalaisillemme,

jotka
syntyvät kiistatta erääseen yhteiskunnallisesti ja
sosiaalietuuksiltaan parhaimpaan maahan maailmassa? Pitääkö näitä
velvollisuuksia korostaa vastapainoksi sille, että usein
peräänkuulutetaan oikeuksia, mitä suomalaisuudesta suomalaiselle
itselleen irtoaa.

Ylläolevien
asioiden osalta maamme johdon on tehtävä kauaskantoinen
periaateohjelma, strategia ja operatiiviset säännöt huolehtimaan
riittävän osaamisaineksen saannosta houkutteleviin
koulutuspaikkoihimme.

Maailma
muuttuu ”eskoseni” – näin tuumataan, mutta meillä on nyt
käynnissä – monien huomaamatta – tiukka maailmanlaajuinen
työn uudelleenjaon taistelu
. Parhaat otetaan ja ”heikommat”
1]
jätetään.

1]
Heikommuutta
ei nyt tässä analysoida, vaan jätetään lukijoiden ahrkintaan
mitä tällä voitaisiin tarkoittaa ja mitä se syvimmiltään
merkitsee.

 

 

 

Ilkka
Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

 

 

PS

Perusteellisemmat
viitteet ja asialinkit varustetaan myöhemmin – kun ne ideoidaan
saatavien palautteiden pohjalta.

 

 

Doc.:
koulutus_maksaa_05112013.doc – OpenOffice.org Writer

 

517
| 4955

ilkkaluoma
Sitoutumaton Helsinki

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ..."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu