Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Ympäristöjälkivelkamme kehitys- ja kehittyville maille

[ … eräät viisaat ovat kertoneet, ettemme maksa ympäristöjälkivelkaamme kehitys- ja kehittyville maille, koska ne ovat vieneet työpaikkamme – jos näin on ilmaistu, osoittaa se täyttä ymmärtämättömyyttä liiketoimien, rahavirtojen ja valmistuksen logistiikasta, raaka-aineiden kierrosta tai ympäristölakien maakohtaisuuksista … ]

 

Kulutuskasvu ja toimeliaisuuden lisääntyminen ovat eri asioita

Taloudellinen kasvu perustuu raaka-aineisiin, energiaan, kysyntään sekä kekseliäisyyteen suunnitella ja valmistaa (hyötysuhdeosaaminen on oiva lisäbonus) – pitääpä vielä nykyaikana osata markkinoida ja myydä (-kin). Nuo edellä mainitut tekijät taas tarvitsevat pääomia, eli siirrettyä ostovoimaa sijoituksina ja sijoittajina. Sijoitusmahdollisuus on taas syntynyt, kun on kyetty tekemään ylimääräistä rahaa so. ostovoimaa - ”päiväsyönnin” lisäksi.

 

Taloudellinen kasvumme on vaatinut paljon raaka-aineita nykyisistä kehitysmaista – raaka-aineet on jalostettu tavaroiksi viimeisten 150 vuoden aikana mahtavin ympäristöongelmin itse valmistusmaihin. Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Japani eilivät omassa ”paskalastissa” aina 1960 –luvun lopulle saakka, jolloin heräsi heiveröinen ympäristöajattelu.

 

Ostovoiman hamuaminen – näyttö- ja vertailutalous

Taloudellinen kasvu nostatti markkinatalousmaissa (siis erityisesti Länsi-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa) kuluttajakohtaisen ostovoiman maailman huipulle – ”rahalla sai ja hevosella pääsi” -laitettiin niin kutsutusti ”haisemaan”. Näin repesi entisestään kuilu kehittyneiden - ja kehitysmaiden välille – liki puolet maapallosta näki nälkää ja 30 prosenttia kulutti enemmän kuin loput 70 prosenttia.

 

Liian arvokkaat länsitoverit – liian vähillä tehotyötunneilla 

Läntisten markkinataloustoverien yltäessä liian arvokkaiksi tuotannontekijöiksi – keksittiin automaatio, robotisaatio ja lopulta sarjatyötehtävien ulkoistus halvempien toverien maihin (Kiinaan, Intiaan, Bangladeshiin jne …) - samalla päästiin huomisen maailman suurimmille sisämarkkinoille ja olemattomien ympäristölakien piiriin, kun omamme Euroopassa olivat nostettu niin vaativiksi, että ympäristöinvestoinnit muodostuivat uhaksi maksimoivalle voitontavoittelulle.

 

Lännenmiehet ammentavat rahaa toisten niskalimasta

Läntinen tuotantokoneisto on haalinut suuret rikkaudet Kiinasta, Intiasta ja monista muista kehitys- ja kehittyvistä maista, joissa halpa toveri on tehnyt maksimityötunneilla tuotantoa maailman suurimpien markkinoiden keskellä sekä olemattomien ympäristölakien puitteissa.

Sarjatuotanto siirtyi esimerkiksi Kemijärveltä Kiinaan ja ennen kemijärveläisten tekemät kännykkälaturit tulevatkin nyt kiinalaisten toverien tekeminä Suomeen. Esimerkiksi Nokia teki vuosien 1998-2008 aikana suurimmat voitot juuri Kiinasta.

 

Menimme ulostamaan kiinalaisten taskuun -hyödynsimme olemattomat ympäristölait”

Moni länsiyhtiö siirtyi Kiinaan, ”ulosti kiinalaisten taskuun”, maksoi hitusen enemmän liukuhihnatoverille kuin kiinalainen yrityskolleegansa – näin palkat lähtivät nousuun ja tuloerot idän ja lännen välillä (hyvin) hiljalleen kaventuvat, tuskallisen hitaasti. Nyt olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa – emme itätoverien vuoksi, vaan niiden länsiyritysten, jotka tuotantonsa voittoahneina siirsivät tuotantohalvempiin maihin. Kohta sinne menevät (osin jo menneet – tai vaikkapa intialaisina tulleet Suomeen) myös suunnittelu ja perustutkimuskin.

 

Nyt olemme siirretyn ympäristöjäljen verran saastevelkaa kehittyville

jopa kehitysmaille; usein raaka-aineiden louhinta ynnä muu tuotanto ovat länsiyritysten omistuksessa ja hyödynnös kohdistuu itse kehitysmaahan vain pieninä palkkoina – voittojen ja jalostusosuuksien siirtyessä omistajamaihin ja ympäristöjälkien jäädessä kehitysmaihin.

 

Milloin maksamme velkamme kehitysmaille

velkaannuimme viimeisten 150 – 400 vuoden aikana reippaasti; emmekä unohda esimerkiksi espanjalaisten totaaliryöstöä – kohdistuen Väli- ja Etelä-Amerikan intiaaneihin.

  

...

Meillä Suomessa eräät merkittävät tahot –

perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo olisi median mukaan kertonut, ettemme maksa ympäristövelkaamme kehitysmaille, koska he veivät meidän työpaikkamme.

Mikäli Slunga-Poutsalo olisi näin sanonut, osoitti se täyttä ymmärtämättömyyttä kuinka liiketoimi on siirtynyt meiltä muualle. Olisi ainakin syytä muistaa, että me itse kuluttajina ostamme halvempien toverien valmistamaa tavaraa muualta, koska emme halua maksaa ”täyttä hintaa” omista tuotteistamme, joita ei näin enää kannata valmistaa Suomessa.

 

Työpaikkojemme karkaamiseen syy on meillä, eikä muualla!

Ympäristövelkamme jää edelleen maksuun ja se vieläpä kasvaa korkoa … emme edes tiedä mitä kehitysmaiden saastekuormat vaikuttavat jopa meihin itseemme – tänne kauas lintukotopohjolaankin.

 

Sormemme osoittavat muualle kuin itseemme

Olemme toki osoittaneet syyttävän sormemme saastuttavaan Kiinaan, tajuamatta, että siirtämämme teollisuustuotanto vei mukanaan myös ympäristöjäljet. Mieluusti nuo yhtiöt kuitenkin ottavat vastaan voitot - tai sitten investoivat kaikkialle muualle paitsi tämän päivän osin kilpailukyvyttömään kotimaahamme.

 

Tutkitaan se oikeasti rehellinen tilasto

Me voisimme joskus kysyä ympäristöjälkemme suuruutta per asukas ja vieläpä niin, että laskemme viimeiset 150 vuotta yhteen ja sitten katsomme miten se kiinalainen toveri on päästellyt meihin nähden. Samalla voisimme arvioida millainen ympäristöjälki kaikkinensa muodostuu, kun otamme kuluttamiemme energioiden ja tavaroiden kaikka elinkaarisysteemit huomioon.

Miten kävisi, jos joutuisimme maksamaan reaalisesti haittaverot kulutuksestamme – näinkö enää ostaisimme lisää ja enemmän?

 

Nyt on kysymys kuluttajan vastuusta

voimme olla ostamatta sellaisia tuotteita, joiden elinkaarimitoitettu ympäristöjälki on liian suuri. Voimme tukea sellaisia tuotteita, joiden ympäristöjälki on pieni tai jopa miltei luonnostaan olematon! Miten käy, jos jokainen kiinalainen kuluttaisi kuten meidän keskiarvosuomalainen – entä miten sitten, jos intialaiset veljet ja siskot liittyvät samaan seuraan?

 

 

 

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

 

 

doc.: ymparistovelka_14112013.doc – OpenOffice.org Writer

 

 

...

AL – US - IL

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Pahikset asuvat länsimaissa ja hyvikset Afrikassa ja kiinassa. Ethän viitsisi syyllistää meitä aiheetta.

Ilkka Luoma

En. Viittaan vain kulutustilastoihin; meillä suomalaisilla on eräs maailman suurimmista ympäristöjalanjäljistä ja siirsimme paljon ympäristörasittavaa tuotantoa juuri Kiinaan - halpojen toverien, suurien markkinoiden ja olemattomien ympäristölakien siivittämänä - halusimme lisätä voitonmahdollisuuksia. Yksinkertaista, eikö ;)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Globalisaatio etenee ja etkä voi tälle kehitykselle mitään. Minä en haluakkaan olla jarrumiehenä.

Ilkka Luoma Vastaus kommenttiin #6

Meille ihmisille haitalliset ympäristömuutokset etenevät myös - haluan olla siltä osin jarrumiehenä. Emme voi ostaa, kuluttaa ja näyttää yhä enemmän ja enemmän - kasvulla on rajansa, kuten ahneudellakin. Tovereita asuu muuallakin kuin vain meillä :)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki Vastaus kommenttiin #8

Ei kasvulla ole rajaa. Se on mielikuvituksen puutetta, jos rajat löytää.

Ilkka Luoma Vastaus kommenttiin #12

Jarmo, onko maapallo rajaton resurssi?

Tai, mitä oikeastaan tarkoitat kasvulla - henkisyyttä vai materialismia?

Ilkka Luoma Vastaus kommenttiin #6

Meille ihmisille haitalliset ympäristömuutokset etenevät myös - haluan olla siltä osin jarrumiehenä. Emme voi ostaa, kuluttaa ja näyttää yhä enemmän ja enemmän - kasvulla on rajansa, kuten ahneudellakin. Tovereita asuu muuallakin kuin vain meillä :)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Me suomalaiset olemme todella hirvittäviä riistäjiä ja heidän jälkeläisiään. Pienenä ollessani minäkin kävin äidin asioilla kaupassa, joka oli nimeltään siirtomaakauppa. En ole tuosta toipunut sitten, kun sain oikeaa tietoa.

Millä tavoin me voisimme maksaa velkamme, joka on riistotyömme perään kasvanut korkoa korolle yhä vain. Onko edes teoriassa mahdollista päästä tuosta hirvittävästä menneisyydestä eroon?

Paljonko Suomen pitää maksaa eri Afrikan maille? Paljonko Suomen pitää ottaa Afrikasta muuttajia tänne? Onko sitten velkamme suoritettu, kun kansantuotteemme per capita on sama kuin esimerkiksi Etiopiassa tai Somaliassa? Vai pitääkö sen olla alempi?

Ilkka Luoma

No, me olemme jo maksamassa tuota velkaa - olemme siirtäneet paljon omaa työtämme Kiinaan (vapaaehtoinen, mutta voittopyyteinen "kehitysapu"), jolloin siellä se on himpun verran lisännyt keskiansioita - siis kiinalaisten omaa ostovoimaa.

Siltä osin velka on maksamatta, mitä siirsimme ympäristörasitetta Kiinaan, pois omilta mailta, vesistöistä - tosin ilmastonmuutos etenee yli rajojen.

Esimerkiksi Afrikasta tuodout puoli-ilmaiset raaka-aineet ovat mahdollistaneet meillä jatkojalostuksen ja oman työllistymisemme - vaikkakin viime vuosikymmenen aikana olemme siirtäneet töitämme reippaalla vauhdilla halvempien toverien maihin.

Ilkka Luoma

Jos joutuisimme maksamaan tuote- ja palvelukohtaista kulutusveroa jyvitettynä kunkin tuotteen ja palvelun elinkaariympäristöjälkeen - niin saattaisi kulutuskäyttäytymisemme muuttua ja emme ehkä enää ostaisi niin paljon kaukomailta tuotua tavaraa ... ehkä enempikin kotimaista, pienellä ympäristöjäljellä olevia tavaroita, mutta kun niiden hinta on niin korkea - no, ostetaan vähemmän!

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Nuo jalanjäljet on humpuukkia. Itsensä hirttämistä johonkin keksittyyn mukaekologiseen näkemykseen.

Ilkka Luoma

Etkö seuraa ympäristöäsi? Etkö lue ympäristöasiantuntijoiden lausuntoja ja tutkimustuloksia?

Kannattaa aloittaa vaikkapa meidän omasta kotoisesta Ilmatieteenlaitoksesta - se on muuten maailmalla hyvin arvostettu osaaja ja tutkija!

Ilkka Luoma

Erland - meidän ei pidä ottaa ketään meille, meidän pitäisi tulla toimeen omillamme, emmekä voi syödä kehitysmaiden riisikupilta, vaan omastamme. Kauppaa voimme rehdisti käydä, ja pitääkin käydä vähintään niin kauan kun meidän on pakko ulkomailta jotain tuoda.

Meillä on oikeus puolustaa reviiriämme.

Toimituksen poiminnat