Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Lapsensa murhasta kuolemantuomio

Kirkko & kaupunki lehti, nro 4 – siv. 4-5 julkaisi 29. tammikuuta 2014 Pihla Tiihosen kirjoittamana laajan artikkelin oman lapsensa surmaamisesta – 'Ennen lapsen surmaa'. ---

Oman lapsen surmaaminen on myös 'oman itsensä surmaamista'. Evoluutio antoi meille vuosimiljoonaisen tehtävän – suvun jatkamisen. Tämä ominaisuus on luonut maapallollemme elämänkirjon, jota kutsutaan elämän monimuotoisuudeksi. Tämä monimuotoisuus ylläpitää myöskin meidän ihmisten hiilipohjaista vesielämää.

Voimme myös johdonmukaisesti ajatella, että suvunjatkaminen on kuolemattomuuden ylläpitoa. Jokaiselle meille on säädetty elinaika, joka päättymistietona voi sijaita jossain. Tämä 'jossain' voi vaihdella jumaluuteen uskovan taivaasta aina darwinisteihin, jotka sijoittavat ”elämän ja kuoleman tiedon” geenikarttojen ennakointeihin”.

 

Jokainen elävä ihminen on reaalielämän voitto, suku on jatkunut aina alun hämäristä saakka*] – katkeamattomana. Tosin jokaisen kohdalla voi myös tapahtua päättyminen, jos luoja/ elimistö ei perillistä anna tai tätä ei haluta. Tätä reaalielämän voittoa on vaalittava – evoluutio loi meille synnytyksen jälkeen vain muutaman velvollisuuden.

Meillä on pyhä jumalallinen tai evolutiivinen velvollisuus huolehtia, kasvattaa ja kuhunkin elinympäristöön sopeuttaa jälkikasvu, jotta he jälleen voivat oppiensa pohjalta suorittaa oman tehtävänsä. Synnyttämisen velvollisuutta ei ole; tosin evoluutio loi normaalin pyyteen saada jatkaa sukua.

 

Lapsen surma johtaa kuolemantuomioon

Isän tai äidin syyllistyessä omin keinoin päättämään lapsensa elämän, ansaitsee teko ”oman kuolemansa” ohella maallisen kuolemantuomion. Tämä onkin ainoa loogisesti hyväksyttävissä oleva kuolemanrangaistus. Sotatila ja oman yhteiskunnan ääritilanteet voivat tosin säädättää väliaikaisia kuolemanrangaistuksia sota- tai kriisitilalakeina.

 

Mikäli lapsen oma isä tai äiti surmaa täydessä ymmärryksessä lapsensa

se on tietoinen ja tahallinen päätös oman elämän jatkumiselle, tämäkin konkreettisesti. Tämä lopullisuuden teko kertoo isän ja/tai äidin omankin elämän kyseenalaiseksi laittamisen; jokainen äidin- ja isänrakkaudessaan taistelee kaikin keinoin pelastaakseen lapsensa – vaikka oman henkensä antamalla, siksi voimakasta on jumallinen ja/tai evolutiivinen ohjaus alitajunnastamme.

 

Mikäli lapsen isä tai äiti ei jaksa elinolosuhteitaan,

se ei oikeuta missään tilanteissa katkaisemasta elonketjua, koska ketju on suurin lahja luodulle ymmärrykselle elää. Jokainen lapsensa surmannut vanhempi, isä tai äiti ymmärtää tekonsa ja seurauksen siitä, joka on myös maallinen oikeuden määräämä tuomio – kuolemanrangaistuksen.

Tänään ”sivistyneissä” valtioissa – kuten USA:ssa, Venäjällä ja esimerkiksi Kiinassa on voimassa huomattavasti laajempi kuolemanrangaistussäädäntö. Venäjä ei ole pannut täytäntöön useisiin vuosiin kuolemanrangaistuksia.

 

Lapsensa surmaaminen on rikoksista tuomittavin,

tämän vuoksi sille on säädettävä kovin mahdolllinen uhka, jottei Elämän jatkumoa mennä omasta elämästään käsin, katkaisemaan – oman geeniperimän päättäminen on todellakin myös oman itsensä surmaamista.

*] Kukin voi määritellä ”alkuhämärän” tavallansa – joko uskontokäsityksensä tai tieteellisen ymmärryksensä puitteissa.

...

Ilkka Luoma

http://jontikka.blogspot.fi

...

JK

Tiedän, ettei tälläistä kirjoitusta ”saa” kirjoittaa, mutta tähän liittyvä syvällisin ymmärrys Elämästä, sen jatkuvuudesta ja luoduista velvollisuuksista ovat suurimpia askelmia sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kaikkein pysyvimmät arvot tunnustetaan, hyväksytään ja arvostetaan. Elämme elämän arvomaailmaa, jota on syytä puolustaa kaikin – jopa äärimmäisin keinoin, ja tämä edellä kirjoitettu Elämän jatkumo on arvoista pyhin.

...

AL US Vf IL BLOG 30208

---31012014---

 

doc.: kuolemanrangaistus_31012014.doc – OpenOffice Writer

445 | 3773 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Jere Taskila

Myös kuolemanrangaistus katkaisee elonketjun, joten miksi ihmeessä se olisi missään tilanteessa oikeutettu?

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Lapsi on vanhempiensa elossaan katkeamaton jatko-osa, ollut aina lisääntymisvaiheessaan sieltä "alun hämäryydestä lukien" - vanhemmat "elävät" yhdistyneenä *] siittiön hedelmöittämässä munasolussa (tästä alkaa paljon puhuttu kehittynein 3D -tulostus) - siis katkeamaton jatkumo. Hyvä.

Kun nyt isä tai äiti surmaa lapsensa, surmaa se samalla itsensä "kopion tai puolikopion" - siis elonjatkajan (isä ja äiti elää lapsessa) - kun surma on tapahtunut, on tapahtunut myös surmaajan oman jatkoelämän katkaisu, tämän lapsen osalta - jolloin "itsensä surmaaja" ei tässä mielessä enää toistamiseen kuole kuolemantuomiossa. Eikö olekin yksinkertaista :)

...
*] tässä mielessä muuten homot ovat luonnoton luontokappale, ilman suvunjatkamiskykyä ---

Jere Taskila

On kyllä hieman kyseenalainen tuo logiikka. Ja aivan pakko kysyä, miten homot tähän liittyy?

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma Vastaus kommenttiin #5

Ei sinänsä mitenkään - asiaan liittyvä lisääntyminen sen sijaan liittyy. Tässä kohtaa tuli hyvä kohta selostaa miksi homous on evoluution vastainen virhebitti aivosähköissä ;)

Selostettu logiikka saatta aueta vaikeasti - tulisi ensin hyväksyä biosfäärin elollisesti katkeamaton jatkumo, mekin olemme pieni osa biomassaista biosfääriä ;)

Martti Laines

Suomessa lapsen surmaaja on yleensä äiti. Lapsella on suurempi todennäköisyys tulla äitinsä tappamaksi kuin äidillä kuolla perheväkivallan vuoksi.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Äidin osalta tapahtuma on erityisen luontovastainen, koska äidin lastaan kohtaan tuntema suojeluvaisto on kaikkien suurin ja voimakkain vaistoreaktio, ohittaa jopa lisääntymisvietin - kaikkialla eläinkunnassa (löytyyköhän poikkeusta vahvoistamaan säännön?.

Voisi arvata, ettei missään tapauksessa ole kyseessä "normaali" ihminen, vaan äiti on jo ennen tekoaan sairas - hyvin sairas. Bittifrustraatio aivoissa ...

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Ainakin nyky yhteiskuntamme näkee juuri äidin aseman tässä vähäisemmäksi. Rikoslaissa on erityinen "lapsensurma" pykälä juuri synnyttäneitä äitejä varten josta saa vähäisemmän tuomion. Se siitä suojeluvaistosta.

Tutkimukset osoittavan äitien suuren osuuden lähisuhdeväkivallassa, isät sen sijaan ovat tässä vähäisempi tekijä.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma Vastaus kommenttiin #6

Olet oikeassa - äidinsurma vastasyntyneelle on merkki sairaudesta, joka tekee rikoksen tekijän ymmärrystä/ täyttä ymmärrystä vaillinaiseksi - jolloin nykykäytännön mukaan istutaan mielisairaalassa. Muussa eläinkunnassa "äidinsurma" on hyvin harvinainen ilmiö - ehkä lähes olematon (?)

Alustus on tehty keskustelun herättäjäksi arvoista, mitkä meitä ylläpitävät.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Vauvojen surmaaminen oli historiassa hyvin yleinen käytäntö, joka loppui vasta kristinuskon ja islmain leviämisen myötä, jotka nimenomaisesti kielsivät vauvanmurhat. Esimerkiksi roomalaisen perheen koko oli hämmästyttävän pieni, lapsia oli suhteellisen vähän, joka johtui siitä, että suuri osa lapsista surmattiin vauvoina. Isä päätti siitä, annettiinko syntyneen lapsen elää vai kuolla. Jos lapsen elättäminen ei soveltunut elämäntilanteeseen, niin usein ratkaisuna oli vauvan surmaaminen. Usein tämä surmaaminen tehtiin siten, että lapsi jätettiin jonnekin luontoon, mutta lähelle kulkureittjä, jolloin vanhemmat voivat lohduttautua ajatukselle, että joku mahdollisesti löytäisi vauvan ja ottaisi sen hoitoonsa. Muinaset tarinat aina Mooseksen kaislaveneestä ja Oidipuksesta, ovat syntyneet siitä, että tapa jättää vastasyntynyt kuolemaan oli hyvin yleinen.

On arvioitu, että ajoittain jopa 40 - 50 % kaikista lapsista surmattiin vähän syntymän jälkeen. Joskus tyttölapsia surmattiin paljon useammin, kuin poikalapsia, ja tämä johti tiettyinä aikakausina hyvin vääristyneisiin miesten ja naisten lukumääräsuhteisiin yhteiskunnissa.

Aasiassa vauvojen surmaaminen on jatkunut eräänlaisenan "jäkiaborttina" lähes meidän päiviimme saakka.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Eläinkunnassa vastasyntyneistä vain harva pääsee yli kasvatusvaiheen - linnunpoikaset jopa työntävät heikoimman pesästä, mutta emo ruokkii/ koettaa ruokkia kaikkia - en tideä eläintä joka tappaa pentujaan. Leijonauros tappaa pentuja, mutta ei omia.

Kiinassa tyttövauvojen kohtalo on ollut tyly satoja vuosia - vielä meidän päiviimme saakka, johtuen osin yhden lapsen politiikasta, jota ollaan nyt purkamassa ... Kiinassa jää tänään 20 miljoonaa miestä vaille kiinalaista vaimoa ...

Näistä tilanteista huolimatta, alustuksen kirjoitus tähtää syvempään elämän kunnioittamisen filosofiaan - ja siihen liittyvään arvomaailmaan. Pidän kuolemantuomiota perusteltuna artikkelissa kirjoitettujen perusteiden vuoksi.

Abortti on myös viattoman murha ... eutanasia taas päätös omasta tilanteesta - itsemurhaa en haluaisi tässä käsitellä.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Oulu? Mitähän todellisuudessa tuolta vielä paljastuukaan?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset