Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Kilpailu luo herkkyyttä hakea halvinta ja löytää suurinta

Maapalloistuminen loi helpon mahdollisuuden kilpailuttamisen syrjähypyille. Globaalitalous hakeutuu suurimmille markkinoille ja halvimmille tuotannon lähteille. Alihankintaketjut ulottuvat kustannussäästöissään sinne missä on halvin työvoima tai tuotantokoneisto.

Halpa, edullinen ja erityisen kilpailukykyinen löytyy keskimäärin sieltä, missä työnteon tekijälliseen laatuun ja viihtyvyyteen ei ole aikaa eikä rahaa.Kehityyvät maat Kiina ja Intia etunenässä ovat uuden maailmallisen rahatalouden vetureita jättiläismäisen ja loputtoman työvoimasaannon vuoksi. He ovat halpoja tuotannontekijöitä perinteellisille länsiyhtiöille, jotka kilpailutilanteessa kipristelevät keskenään ja yhä useammin uusien kehittyvien maiden omien yhtiöiden kanssa.

Kehityyvät maat Kiina ja Intia etunenässä ovat uuden maailmallisen rahatalouden vetureita jättiläismäisen ja loputtoman työvoimasaannon vuoksi. He ovat halpoja tuotannontekijöitä perinteellisille länsiyhtiöille, jotka kilpailutilanteessa kipristelevät keskenään ja yhä useammin uusien kehittyvien maiden omien yhtiöiden kanssa.Länsi meni idän houkutuksiin luoden sinne loputtoman kysynnän ja hiljalleen palkkojen nousun takaamaa maailmallista tehotalouden nousukierrettä. Länis huomasi omat tuotannontekijät liian arvokkaiksi.

Jättiläisyhtiöt rakentuvat pitkistä alihankkijaketjuista - tarkistukset, etiikka ja tasapuolisuuden varmennus ympäristö- ja työntekosääntöineen ei ulotu kaukaisimpiin tehtaisiin. Tuotantoketjujen ylimmillä oksilla olevat yhtiöt jakavat hiljalleen ylirajojen ostovoimaa kuluttajille aina Kiinan viimeisiä tuotantoyksiköitä myöten.

Ongelmana on vain se, että tuo muutos on hyvin hidasta, koska aina ensimmäisenä kakun kermat kuoraisee omistajat ja ylin johto. Menettelymalli on tuttua myös Venäjällä ja jopa meidän kotisessa Suomessakin.

Yhteiskuntavaikutus tuotantorakenteiden levitessä maailman ääriin, sinne missä työvoima on helpaa ja kulutus nurkan takana - ajaa kehitytyneet, entiset tuotantomaat, uuden ongelman eteen. Mitä me teemme Suomessa? Hyvin koulutettu keskiluokka väsyy, työajat pidentyvät, koska korkeiden palkkojen [verrattuna kehittyviin maihin] erotus pitää kompensoida pitkillä kotona olemattomilla työajoilla.

Kehityvissä maissa kehittyy aivan uusi tuotantorakenne alihankinta- ja yhteistyöketjuineen. Ensin omistajat ja johtajat kalastavat hyödyt ja varat - työvoimaa riittää, jopa 50-100 euron kk-palkoilla ja 12 tunnin/ 6-päivää viikossa työajoin. Silti palkat sielläkin hiljalleen nousevat, tuoden markkinatalouden himoittua kysyntää.

Työnantaja mittasi Euroopassa työväestöltä kaiken ulos vielä 1900-luvun alkupuolella, kunnes joukkovoima ja yhteenkuuluvuus pani barrikadin pystyyn - ajoivat itselleen palkkakierteen ylös päätyen tähän päivään jossa liukuhihnallinen työmentelmä ei meillä enää toimi kilpailukykyisesti.

Sitten haettiin laatu, toimitusvarmuus ja eettiset ympäristöarvot, nostaen entisestään hintoja. Kuluttaja on monien tutkimusten mukaan enemmistöltään hintatietoisia, kuten osoittaa se, että kiinalaiset vaatettavat 60% maapallon väestöstä.

Nyt kehittyvissä maissa käydään meidän aikaisempaa historiaa läpi kerros kerrokselta, kuten mekin 1900-luvulla. Omistaja nappaa, johtajat nappaavat - he luovat uudet kulutuksellisen yläluokan ja työväestö saa tehdä sen todellisen työn ollen vain numeroita pitkissä alihankintaketjuissa.

Kehittyvien maiden tuotantorakenteiden muutosprosessit ovat kuitenkin nopeammassa kehityksessä kuin aikaisempi länsieurooppalainen tapa. Kiinalaiset ja intialaiset oppivat asiat nopeasti; heillä on esimerkki meidän historiasta.

Työpaikan olosuhteet, arvostustasot, oikeudenmukaisuus, välittäminen ja huolehdinta saavuttaa saman, vielä saavuttamattoman tason kaikilta osin samaan aikaan kuin läntisissä työtehtävissä niin valkokaulus - kuin työnteko-osastoilla [onko niillä enää suuri eroavaisuus?]

Suuret länsiyhtiöt mittaavat tahallaan, tietämättään ja jopa vilpittöminä uskoen näkemäänsä, ulos kaiken sen hyödyn, mitä kehittyvien maiden tuotantomarkkkinat heille pystyvät antamaan. Marrkinatalous on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä.

Eeettiset, ympäristölliset ja inhimilliset arvot kasvavat hitaasti, mutta kuitenkin nopeammin kuin meidän 300 vuotta vanhassa teollisuustuotantoympäristössä. Meillä on kokemus muutosprosessista, Kiinassa ja intiassa ei; heille pitää antaa aikaa tai sitten markkinat ratkaisevat: Kuluttaja, ostaja siis mm. me euroopplaiset, jotka rahtaamme miljoonia kontteja tavaraa yltäkylläiseen kulutukseemme mm. Suomeen, voimme tehdä kaupan tiskillä kolmenlaisia päätöksiä.

Päätökset ympäristöhuomioimisjärjestyksessä, paras viimeisenä: ostan kiinalaista/ intialaista, ostan eurooppalaista ja lopulta harkitsen tarvitsenko sitä laisinkaan.

Ilkka Luoma
KESKUSTELU ---- TIEDE [orig- 7. tammikuuta 2007] /

Kuva:
DSC_6655.JPG. 4. tammikuuta 2007, Kuopio. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti tekstin yhteydessä mainiten kuvatekstissä oleva Kalakukkoleipomo Hanna Partanen, Kuopio. Julkaisuun on saatu lupa leipomon taholta mainitulla ehdolla.

Kuvateksti:
Tässäkin tapahtumassa on alihankintaa; mm. jauhot, kalat, liha ja mm. uunin lämmitykseen käytettävä energia. Hanna Partasen kalakukkoleipomo Kuopiossa valmistaa mm. näistä kaikista raaka-aineista maan mainioita kalakukkoja. Kuvassa tuotannontekijöinä ovat ihminen ja pitkän käyttöiän paistouuni perinteen suomin argumentein markkinoille luomaan kysyntää paistettaville tuotteille. Kuopiossa Partasen kalakukkoleipomo on käsite, siis paikallinen brändi. Brändin arvon se on saanut laadusta, maittavuudesta ja perinteistä ollen Kuopiossa aina. Tätä kalakukkoleipomoa on vaikea siirtää Kiinaan tai Intiaan, siksi paikallista tämä herkkujen valmistus on. Tässä leipomossa paikalliset arvot ovat savolaiseettisiä ja täällä noudatetaan suomalaista työehtosopimusta. Leipomon tuotteet eivät ole halvimpia. Asiakkaat tekevät valintansa laadun, luotettavuuden ja maittavuuden pohjalta maksaen sen, mitä hintalappuun on painettu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Katsoin omaa vaatekomeroani. Siellä ei ole kaikki kiinalaista, vaan siellä on myös alennusmyynistä ostettua kallista keskihinnalla. Ei pelkästään periaatteessa kallista muotoilun vuoksi, vaan periaatteessa kallista, mutta alennusmyynnin vuoksi keskihintaista kankaiden ja rakenteen (taskujen ja neuvosten) vuoksi.

Halvat puuvillavaatteet ovat iholle mukavia ja helposti kuluvia. Ellei polyesterisissä paidoissa, joissa on elastaania tule nikeä olo, kannattaa myös niitä käyttää.

Epäilen, ettei periaatteessa kallis alennusmyynnistä keskihinnalla ostettu tule kohtuuttoman kalliiksi pidettäessä verrattuna halpaankaan.

Itse asiassa kestävän ostaminen on ekologista, koska tavarankierto hidastuu. Koko maailmankaupan teoria on poliittisesti väärä. Olisi kansanvaltaisempaa, jos olisi kauppa-alueita naapurimaiden kesken eikä vain armotonta vapaakauppavaatimusta. Näin työntekijät voisivat keskustella kuluttajien kanssa oikeudenmukaisesta tulonjaosta ja ekologiasta sekä äänestää toimeentulostaan. Tämä ajatus on tietenkin nykysuuntauksen vastainen, koska on helpompaa, että Nokia nauttii vapaakaupan edut Microsoft Corp.;n, IBM:n tai öljy-yhtiöiden tapaan.

Suomessa on yksi poikkeus vapaakaupasta. Sisun pelastaminen on johtanut vaihtokauppoihin norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa. Suomi ostaa aseita Ruotsista ja aseita, joita se ei välttämättä tarvitse Norjasta, jotta saisi myytyä Sisun tuotantoa ennen kuin se menee konkurssiin. Bilateraalikaupan vastuuministeri on Jyri Häkämies (kok).

Elämän luonnollinen muoto on kartelli: perhe, suku, heimo ja kansallisvaltio. Avioliittokin on kaksipuoleinen tarjouskartelli ja siis yksikön vapaan tahdon ja markkinatalouden vastainen. Jokaien voi miettiä miksi tarvitaan noin 20 vuoden kilpailunrajoitussopimus ja mielihyvän tuotannojakosopimus.

Ilkka Luoma

Muu luomakunta miltei kaikkinensa on reviiriajattelua - ei rajojen ylittelyä saman lajisten osalta, paitsi suvunjatkannassa.

Ilkka Luoma

Yleensä kalliimpi on myös laadukkaampi - pidempi käyttöaika, mutta vaatteissa muodittomuus karsii useilla itse käyttöä - tai muodinmuutos...

Toimituksen poiminnat