*

Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Stalin ja Suomi - venäläisin silmin 2

Stalin ja Suomi - venäläisin silmin 2

Osa 2

 

..

NS: "Venäjän imperiumi ajautui vuonna 1917 sekasortoon eli ’mutaan’. En ala tässä varta vasten pohtimaan sen syitä, koska olen jo kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa. Venäjän geopoliittiset kilpailijat, Saksa ja Englanti olivat samassa määrin kiinnostuneet Venäjän hajottamisesta”

 

SB: ”Tässä yhteydessä on huomattava, että Suomen ja Puolan täysi itsenäistyminen ei ollut "Venäjän hajottamista", eikä Venäjän puolueistakaan sitä mieltä ollut kuin oikeistolaiset kadetit eli Valkoiset. Kerenskyllä oli omat salaiset metkunsa, jotka kerkisivät selvitä ennen hänen kukistumistaan tiettyjen suomalaisten "ansioista"...”

 

NS: "Venäjän irtautuessa sodasta saksalaisissa heräsi toivo solmia rauha Englannin ja Ranskan kanssa. Britit eivät kuitenkaan halunneet rauhaa, vaan lietsoa vallankumousta myös Saksaan”

 

SB: ”Siis millaista "vallankumousta"? Tasavaltaa? Tuskin! Wilhelm vain olisi pitänyt vaihtaa brittimieliseen ja vaikka -sukuiseenkin... Varmaan oli katsottunakin, vaikka Britannian meriministeriin, entiseen Hessenin prinssi Ludwig von Battenbergiin, joka 1917 samaan aikaan samannimisen poikansa kanssa vaihtoi nimensä Louis Mountbatteniksi. Hän oli myös sen "Suomen kuninkaan" sukulainen”

 

NS: "Heille ei riittänyt pelkkä Saksan voittaminen, vaan Saksan voittaminen ilman Venäjää. Siten brittien ei tarvinnut luovuttaa Venäjälle Bosporin ja Dardanellien salmia Turkissa"

 

SB: ~ http://nakokulma.net/index.php?topic=9972.msg248360#msg248360 -

 

NS: "Venäjän valtakunnan hajottamisen välineenä käytettiin vallankumouksellisia, jotka ovat aina Venäjän historian (eikä vain Venäjän) aikana saaneet rahoitusta ulkomailta. Juuri sen takia bolševikit suostuivat niin helposti Suomen irrottamiseen. Heillehän tärkein tehtävä oli imperiumin hajottaminen"

 

SB: ”Heillä oli Stalinin teoksen kansallisuuskysymyksestä mukainen periaatteellinen kansallisuuspoliittinen linja, jota he noudattivat. Siinä oli kyllä Suomen ja Puolan kohdalla vähän muutakin: näitä maita ei edes haluttu mukaan, toisin kuin esimerkiksi Ukraina.

(Toinen mahdollisuus on, että jos Saksassa olisi tapahtunut sosialistinen vallankumous, olisivat bolsevikit katsoneet myönteisesti Puolan ja Suomen liittymistä siihen. Leninhän "komensi" mm. puolalaiset Rosa Luxemburgin ja Clara Zetkinin Venäjän puolueesta Saksan puolueeseen (ja keskimääräinen taso nousi molemmissa puolueissa).

 

NS: "Kiinnostavaa kyllä Venäjän imperiumin ja Kerenskyn 1.9.1917 omavaltaisesti ja laittomasti julistaman «Venäjän Tasavallan» lait eivät mahdollistaneet osien irrottamista imperiumista. Koska Suomi ei milloinkaan ollut oma valtionsa, voimme tunnustaa sen tosiasian, että syksyllä 1917 Suomella ei ollut mitään laillista oikeutta irrottautua imperiumin kokoonpanosta"

 

SB: ”Wienin kongressi ei ollut sopinut, että Venäjällä aina ja ehdottomasti pitää vallita sen silloisten lakien mukainen tsaari, mutta sen se kyllä oli päättänyt, että Suomi ja Puola ovat vain sellaisen tsaarin kautta valtionpäämiehenä sidoksissa tsaarin imperiumiin!

 

NS: "Venäjän laiton bolševikkihallitus hyväksyi kaikkien alueiden laittoman irrottamisen imperiumista"

 

SB: ”Bolsevikkien hallitus ei ollut yhtään sen "laittomampi" kuin Lvovin tai Kerenskyn hallitukset, jotka myös olivat nousseet vallankumouksella tai -kaappauksella (Kerensky) valtaan, puhumattakaan tsaarin absolutistihallituksesta, tai Suomen eduskunta, joka Valtalailla julistautui Suomen korkeimman vallan haltijaksi heinäkuussa 1917.

On Venäjän sisäinen asia, miten he laittautuivat eroon patatyhmästä Nikolaista ja hänen hallitsijahuoneestaan, mutta kun näin oli tapahtunut, Suomella ja Puolalla ei ollut enää juridista yhteyttä Venäjän imperiumiin.

1919 Versaillesin rauhansopimukseen liittyen muodostettiin Kansainliitto, joka omista ja sopimuksen puutteista huolimatta oli muun muassa Wienin kongressin päätökset korvaava kansainvälisen lain säätäjä ja ylläpitäjä, johon myös NL pyrki ja lopulta myös pääsi jäseneksi, joskin erotettiin Talvisodan takia, koska se soti Kansainliiton lain kirjainta vastaan”

 

NS: "Meidän on tärkeätä ymmärtää Suomen imperiumista irrottamisen laittomuus, koska Neuvostoliiton ja Suomen rajakiistat jatkossa perustuvat juuri tähän tosiasiaan"

 

SB: ”Ei Suomi kuulunut siihen imperiumiin enää silloin lainkaan. LIITTYMINEN olisi vaatinut eri päätöksen, mitä ruotsalaiset ja oikeistovanhasuomalaiset ajoivat! Kerenskyn puoleen kääntyneet, eduskunnan hajottaminen naapurivaltion diktaattorilla, olivat laittomalla asialla, ja katastrofi olisi tapahtunut itsenäisyydelle, JOS KERENSKI OLISI VOITTANUT BOLSHEVIKIT!

 

NS: "Mikä tahansa raja niiden välillä perustui vain voimatasapainoon eikä mihinkään historialliseen tosiasiaan. Sitä paitsi kaikkien maiden rajat kaikkina aikoina heijastelevat vain poliittisten voimien tasapainoa eikä mitään muuta"

 

SB: ”Juu, kansainvälistä tasapainoa, muutettavissa olevia poliittisia entiteettejähän ne ovat”

Nykyään niistä päättää YK:n Yleiskokous.

Kansainliitto vahvisti sekä Suomen ja Venäjän että myös Suomen ja Ruotsin rajan.

 

NS: "Muistelkaamme miten Leonid Brežnev ja Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford allekirjoittivat Helsingissä 1975 Helsingin sopimuksen rauhasta ja Euroopan rajoista. Missä on se rauha ja missä ovat ne rajat?"

 

SB: ”Onhan ne rajat, mutta niiden sisällä on nyt enemmän valtioita!”

Mutta siinä kieltämättä kyllä allekirjoitettiin TOISEEN KERTAAN jo aikaisemmin kaikinpuolisesti allekirjoitettua. Se oli poliittinen, diplomaattinen ja journalistinen manööveri, ei varsinaisesti juridinen toimi.

 

NS: "Stalin oli vuonna 1917 kansallisuusasioiden kansankomissaari ja yksi Leninin lähimpiä yhteistyökumppaneita. Suomessa ei ehkä muisteta, että toveri Stalin teki ensimmäisen virallisen vierailunsa marraskuussa 1917 juuri Suomeen ja puhui nimenomaan Suomen itsenäisyyden oikeutuksesta ja välttämättömyydestä. Stalin esiintyi 14. marraskuuta 1917 Suomen sosialidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa Helsingissä.

 

«Meitä peloteltiin Venäjän hajaantumisella, sen pirstoutumisella monilukuisiin riippumattomiin valtioihin; tällöin viittailtiin Kansankomissaarien Neuvoston julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen, pitäen sitä «tuhoisana virheenä». Mutta minun on lausuttava mitä jyrkimmin, että me emme olisi demokraatteja. (sosialismista puhumattakaan!), ellemme tunnustaisi Venäjän kansoille vapaata itsemääräämisoikeutta. Minä selitän, että me pettäisimme sosialismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpiteisiin veljellisen luottamuksen palauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä. Mutta jokainenhan tietää, että ilman Suomen kansan vapaan itse- määräämisoikeuden päättävää tunnustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa. Tässä on tärkeätä, ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnustaminen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee teossa varmentamaan tämän suullisen tunnustamisen, että se tullaan horjumatta panemaan täytäntöön.

Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jolloin vanha tunnuslause: «Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!» on pantava täytäntöön Täysi vapaus Suomen kansalle elämänsä järjestämiseen, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille!

Suomen kansan vapaaehtoinen ja rehellinen liitto Venäjän kansojen kanssa. Ei mitään holhousta, ei mitään valvontaa ylhäältä päin Suomen kansaan nähden! Tällaiset ovat Kansankomissaarien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.

Vain tällaisen luottamuksen pohjalla voidaan toteuttaa Venäjän kansojen proletaarien luja liittyminen yhdeksi armeijaksi. Vain tällaisen yhteenliittymisen kautta voidaan Lokakuun vallankumouksen saavutukset lujittaa, viedä eteenpäin kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen asiaa. Kas tämän takia me hymähdämme joka kerta, kun meille puhutaan Venäjän kiertämättömästä hajaantumisesta kansojen itsemääräämisoikeuden aatteen toteuttamisen johdosta.»

 

Tätä osoittaa, että Stalin oli noihin aikoihin Suomen itsenäisyyden suurin kannattaja"

 

SB: ”Hän toteutti puolueensa päätöksiä. Hän kehotti Suomea pysymään lujana Kerenskyä vastaan, vaikka bolsevikit tuolloin vielä muodollisesti häntä Venäjällä tukivatkin. Suomen Punakaartit ja Työväenpuolue suhtautuivat ehdottoman kielteisesti Kerenskyn mahdollisiin yrityksiin komennella Suomea. "Kerensky"-laulukin oli nimenomaan punakaartilaisten laulu.

Hän oli sitä myös erilaisen, pohjoismaisen yhteiskuntahistorian ja rakenteen kannalta. Se käy ilmi jo hänen teoksestaan "kansallisuuskysymyksestä" vuodelta 1913.

Bolsevikit eivät tavoitelleet Tsaarin Venäjää laajempaa Neuvostoliittoa minään "ihanteenakaan", vaan oli ilman muuta selvää, että esimerkeiksi tulevat sosialistiset valtiot, Saksa/Itävalta ja Kiina, vieläkin kaukaisimmista puhumatta, tulisivat olemaan eri valtioita. Se oli myös Kominternin linja, jonka johtajista erityisesti vietnamilainen Ai Nuyen Quoc, eli Ho Chi Minh oli alun perin Kansainliiton perustamisessa mukana ja ensimmäisen puheenjohtajan USA:n presidentti Woodrow Wilsonin [L] tuttu”

 

NS: "Mutta jatkossa Suomenmaan tapahtumat kehittyivät Venäjästä eroavaan suuntaan, sillä lyhyen, mutta verisen sisällissodan voittivat valkoiset eivätkä punaiset. Tämä johtui muutamasta tekijästä, niiden joukossa kenraali von der Goltzin johtamien saksalaisten sotajoukkojen väliintulo. Mutta valkoinen Suomi ei antanut mitään tukea Venäjän valkoiselle armeijalle"

 

SB: ”Venäjän Valkoiset oli aateliston eikä porvariston armeija. Sen aateveljiä olivat omalla tavallaan keisarillinen Japani ja Kiinan Valkoiset, eivätkä Suomen, Baltian tai Saksan valkoiset.

Suomen valkoisten aateveljiä olivat trotskilaiset, jotka halusivat liittää Ukrainan Itävaltaan, ja "ihanneyhteiskunnan" kannalta myös antonovilaiset, eli siis kerenskyläiset. He olivat ensin pitkään "puolueettomia", ja jopa pakon edessä Punaisten puolella kytäten "edullista" irtiottoa, pääpuolueiden taistelussa.

 

[...jatkuu...]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset