*

Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Stalin ja Suomi - venäläisin silmin 3

Stalin ja Suomi - venäläisin silmin 3

Osa 3

...

 

Mannerheim oli kuitenkin tsaarin kannattaja.

Venäjän Valkoiset olisivat voittaessaan vielä läänittäneet Suomen maatkin komentajilleen, ja alistaneet kaikki suomalaiset maailman viimeisimmiksi maaorjiksi (paitsi Mannerheimin, josta olisi tehty kenraalikuvernööri)”

 

NS: " Lisäksi Suomessa piileskeleviä venäläisiä upseereita kiellettiin liittymästä Nikolai Judenitš’ in armeijaan, joka eteni kohti Petrograd’ ia. Miksi? Koska liittolaiset Englanti ja Ranska tunnustivat Suomen itsenäisyyden pian Saksan romahduksen jälkeen marraskuussa 1918 [?][L]. Mitä Suomen poliittiseen eliittiin tulee, se ei halunnut auttaa Venäjän valkoisia, koska oli olemassa vaara, että Venäjän uusi laillinen valta asettaa Suomen irtaantumisen laillisuuden kyseenalaiseksi"

 

SB: ”Venäjän Valkoisia johti poliittisesti umpihöyrähtäneiden uskonnollisten mystikoiden Arkkienkeli Mikaelin seura kärjessään Rasputinin omakätiset murhaajat, kadettien Duuma-johtaja Vladimir Purishkevitsh [L] ja "varatsaari" Felix Jusupov” [L]

 

NS: "Kansalaissodan aikana Suomi, joka ei auttanut Venäjän valkoisia, auttoi mielellään englantilaisia. Mitä luulette, kuka, milloin ja mistä suoritti ensimmäisen lentohyökkäyksen Pietari – Petrograd - Leningradia vastaan, sen uusilta rajoilta? Varmaan tekisi mieli ajatella saksalaisia lentokoneita, mutta tosiasiassa ohjaimissa olivat britit.

Suomen alueella tukikohtaansa pitäneet brittiläiset lentokoneet pommittivat Kronštad’ tia 18. kesäkuuta 1919. Judenitšin armeijan hyökätessä Petrogradiin brittilaivasto ja lentokoneet muka suojasivat sitä, vaikka tosiasiassa hävittivät Venäjän laivastoa Suomen alueelta käsin.

Tuohon aikaan kaupungin puolustusta johtanut Stalin muisti hyvin, miten kätevää potentiaaliselle hyökkääjälle on tukeutua Leningradin naapuriin. Suomen raja oli vain 30 kilometrin päässä Leningradista, joten talvisin Baltian laivaston joukot harjoittelivat torjumaan vihollisen jalkaväen hyökkäyksiä. Suomen alueelta käsin jalkaväki pystyi jäätä pitkin hyökkäämään laivaston kimppuun"

 

SB: ”Tuo kyllä tiedetään”

 

NS: "Tilanne jatkui sietämättömänä toisen maailmansodan syttymiseen saakka. Stalinin aloitteesta elokuussa 1939 allekirjoitettu Neuvostoliiton ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus ratkaisi heti monta kysymystä"

 

SB: HITLERIN ALOITTEESTA se tehtiin! 

Hitler esitti "etupiirijakoa Itämerellä" tasan samalla kaavalla kuin Stalin oli esittänyt Suomelle vuotta aikaisemmin, ennen Münchenin kongressia. NL oli ilmeisesti toimittanut jotakin konkreettista ehdotusta Mannerheimille, koska Stalin sai tuolloin joksikin aikaa sellaisen käsityksen, että Mannerheim olisi toimittanut ehdotuksen Hitlerille (jopa ennen kuin presidentti Kyösti Kalliolle).

Sittemmin, jo ennen sodan loppua, NL:n tiedustelu tuli muihin ajatuksiin: "vuotaja" oli ollut Mannerheimin esimies, joko Rudolf Walden tai Väinö Tanner (tai Eljas Erkko), joita Stalin oli pitänyt itsensä ja/tai englantilaisten mahdollisina "kauppakumppaneina". Stalin oli siihen saakka arvostanut Walden’ ia, joka pisti päänsä uhalla v. 1904 stopin tsaarin laittomille kutsunnoille Venäjän armeijaan Suomessa, joita hän kieltäytyi järjestämästä. Mutta "Rudella" oli nyt kiikarissa uudet halvan puun hankkimisen menetelmät...

Japani oli kärsinyt Khalkhin Golissa katastrofaalisen tappion, ja Akselivaltojen yhteis- hyökkäyssuunnitelma Bakun öljyille oli mennyt myttyyn, ja Japani oli irrottautunut siitä.

~ http://www.tiede.fi/keskustelut/post1339288.html#p1339288 -

 

NS: "Ensinnäkin Adolf Hitler joutui napit vastakkain äskeisen liittolaisensa Puolan kanssa, joka oli aiemmin ottanut Sleesian alueita Tšekkoslovakialta. Toiseksi edessä häämötti Saksan sotilaallinen yhteentörmäys Englannin ja Ranskan kanssa"

 

SB: ”Hitlerille oli täydellinen yllätys, että Englanti ja Ranska julistivat Saksalle Puolan takia sodan. Hänen sodanjohtonsa oli vakuuttanut, että niin ei voi tapahtua, koska niillä ei ole mitään todellista keinoa auttaa Puolaa. Tämä olikin poliittinen signaali, että Saksan kanssa ei "pelata sotapelejä", vaan tapellaan elämästä ja kuolemasta, kun se aika tulee.

Kovan käänteen ja samalla "kiireettömyyden" takana oli atomipommiprojektin eteneminen, joka tosin tuli poliittisille päättäjille ensi kertaa MAUD- komitean raportin muodossa vasta seuraavan vuoden 1940 alussa. Uraaniatomi oli kuitenkin halkaistu alkuvuodesta 1838 ja tulokset olivat olleet täysin laskettujen mukaisia. Projektin johtajan Rudolf Peierlsin [L] oikeana kätenä oli jo vuodesta 1937 toiminut NL:n vakooja Klaus Fuchs (joka tosin oli välillä jonkin aikaa internoituna 1939 saksalaisuuden takia)”

 

NS: "Tärkeintä oli yrittää muuttaa ensimmäisen maailmansodan kehityssuunnat ja välttää sota Saksan kanssa. Minkä tahansa valtion johtajien tärkeimpiä tehtäviä olivat kaikkina aikoina välttää oman maan joutuminen sotaan. Jos sotaa ei voida välttää, on estettävä sotaan joutuminen huonoissa olosuhteissa. Juuri tämän ongelman Stalin ratkaisi. Nyt oli välttämätöntä valmistautua tulevaan sotilaalliseen yhteenottoon"

 

SB: ”Oli täysin selvää, että Saksa ja NL tulevat joutumaan sotaan. Sota Akselin ja Liittoutuneiden välillä oli riehunut jo kaksi vuotta Kiinassa!

Sotaa piti lykätä mahdollisimman kauaksi, mieluiten kesään 1942, jolloin NL olisi jo saattanut vaikka hyökätäkin voitollisesti!

Stalin pelasi aikaa. Hän tunsi jo Saksan sotakaluston (Espanjasta), jota vastaan pitää puolustautua, mutta panssarivaunut (T-34) ja lentokoneet (MiG) olivat vasta prototyyppiasteella. Niiden tuotantolinjat mm. Gorkissa ja Uralin kärjen molemmin puolin olivat myös vasta sisäänajovaiheessa. Leningradin, Sevastopol’ in ja Vladivostokin aseteollisuus palveli paikallisia tarpeita (hyvin)”

 

NS: "Baltian laivaston [!] ja Leningradin asema oli tässä mielessä toivoton. Ne olivat tykkitulen kantaman sisällä. Murmanskin tilanne ei ollut yhtään parempi - jäätymätön satama ja rautatie, joka yhdistää sen valtakunnan keskusalueille.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Murmansk oli keskusvaltimo, jonka kautta silloiset liittolaiset toimittivat Venäjälle aseita ja ammuksia. Kiinnostavaa kyllä, muistelmissaan Winston Churchill kirjoitti, että Stalinin tahto siirtää rajaa etäämmäksi Leningradista oli luonnollinen ja oikea eikä sitä voi kritisoida sen ajan sotilaallisen tilanteen näkökulmasta.

 Stalin teki Suomelle ehdotuksen aluevaihdosta. Neuvotteluissa hän sanoi: «Me emme vaadi ja ota, vaan ehdotamme. Koska Leningradia ei voi siirtää, pyydämme, että raja olisi 70 kilometrin päässä Leningradista. Me pyydämme 2 700 km2 ja tarjoamme vaihdossa yli 5 500 km2. Maantiedolle emme voi mitään, kuten ette tekään voi sitä muuttaa.»

Noihin aikoihin muut valtiot eivät tarjonneet näin edullisia ehtoja, ne yksinkertaisesti tulivat ja ottivat. Stalinin ehdotuksen maltillisuus perustui kahteen tekijään: Stalinin vilpittömään sympatiaan suomalaisia kohtaan, mistä kerromme vielä enemmän jäljempänä, sekä maailmanpolitiikan monimutkaiseen dramaturgiaan.

Kukaan ei voinut taata, etteivätkö Englanti ja Ranska pysty tekemään saksalaisten kanssa rauhaa ja palauttamaan Saksaa alkuperäiseen Neuvostoliiton vastaiseen hyökkäyssuunnitelmaan. Sellaisessa tilanteessa britit ja ranskalaiset eivät olisi enää yrittäneet veljeillä Saksan kanssa sotivan Neuvostoliiton kanssa, vaan olisivat suunnitelleet iskua Neuvostoliittoa vastaan"

 

SB: ”Neuvostoliitolla oli sitä varalta omat keinonsa: NL:n vanhentuneimmatkin aseet kuten pienet T-26 panssarivaunut, joilla ei ollut Saksaa vastaan mitään virkaa, olisivat olleet kohtalokkaita englantilaisille Intian itsenäisyysliikkeen hallussa, joka kiljui aseita mm. NL:lta, kun ei juuri saanut niitä mistään.

Lisäksi länsimaat pelkäsivät Saksaa enemmän kuin NL’ toa, koska ne arvelivat, että Saksa voisi ehkä saada aikaiseksi ydinpommin, mutta eivät uskoneet sellaista NL’ sta... Totuus oli tietysti tasan päin vastainen”

 

NS: "Tämä näyttää oudolta vain ensi näkemältä. Heikentynyt Stalin olisi houkutellut Hitlerin hyökkäämään. Näin ollen Neuvostoliiton aloite sopia Suomen kanssa alueesta, jolta pystyi helposti ampumaan Leningradiin, sai suomalaisilta erittäin kielteisen vastauksen. Suomalaiset saivat länsivalloilta täyden tuen peräänantamattomuudelleen"

 

SB: ”Vain jos Hitleriä nimitetään "länsivallaksi"...

~ http://nakokulma.net/index.php?topic=4727.msg245925#msg245925 -

Se, jonka oli pakko "yrittää (liiankin) hienoja", oli Hitler, eivätkä esimerkiksi englantilaiset, joilla oli se "suuryllätys" muhimassa...  Ja Stalinkin tiesi, että NE eivät ’hötkyile’ aivan heti...”

 

NS: "Suomi oli Saksan liittolainen jo ensimmäisen maailmansodan aikaan. Lokakuun vallankumouksen 1917 aikoihin Suomeen tuoduilla saksalaisilla joukoilla oli ratkaiseva merkitys Suomen kansalaissodassa. Näin ollen Suomen ja Neuvostoliiton konflikti asetti Hitlerin vaikeaan tilanteeseen" 

 

SB: ”Hitler lietsoi voimakkaasti Talvisotaa, molemmilla puolilla. Se oli suorastaan hänen ideansa. Joka itse asiassa sopi myös Stalinille ja Churchillille, varsinkin kun nämä tiesivät Hitlerin metkut ja muut ongelmat”

~ http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/sodanaikainen-luotettava... -

 

NS: "Hän näytti «pettäneen» Saksan vanhat liittolaiset ja antaneen heidät venäläisten käsiin. Tämä avasi mahdollisuuden poliittiseen peliin. Saksaa yllytettiin Neuvostoliittoa vastaan aloittamalla «yleiseurooppalainen» ristiretki « verisiä bolsevikkejä » vastaan. Suomalaisten ja venäläisten välinen sota oli länsivalloille tarpeellinen. Se antoi Lontoolle ja Pariisille hyvän syyn Neuvostoliiton vastaiselle hyökkäykselle. Kuten nytkin, he etsivät syitä Syyrian ja sitä ennen Libyan, Serbian ja Irak’ in vastaisille hyökkäyksille.

Britannia «neuvoi» Suomea vastustamaan «idän painostusta» jo 27. syyskuuta 1939, vain kolmisen viikkoa Saksan hyökkäyksen jälkeen. Neuvostoliitto kutsui 5.10. naapurinsa neuvotteluihin suhteiden parantamiseksi. Suomalaiset hakivat heti eurooppalaisista suurvalloista tukea. Saksa suositteli olemaan huonontamatta suhteita Moskovaan, mutta Englanti, Ranska ja Yhdysvallat päinvastoin kehottivat tinkimättömään asenteeseen. Lännessä laskelmoitiin, että Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden huononeminen provosoi kriisin myös Neuvostoliiton ja Saksan suhteisiin. Suomi viivytteli vastauksessaan, määräsi 6.10. liikekannallepanon ja kieltäytyi 8.10. neuvotteluista. Suomessa määrättiin yleinen liikekannallepano 12.10. ja väestöä alettiin evakuoida suurista kaupungeista.

Tätä taustaa vasten, samaisena 12. päivänä neuvottelut alkoivat Moskovassa. Suomalaiset olivat täyttä höyryä matkalla kohti sotaa suuren naapurin kanssa. Kuvittelivatko he voittavansa sen? Ei tietenkään, yksin sellaista tulosta ei olisi voinut saavuttaa. Siitä onkin kysymys.

Suomi uskoi vakavasti Englannin ja Ranskan väliintuloon. Niinpä Suomen delegaatio kieltäytyi neuvottelemasta keskinäisen avun sopimuksesta Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto ehdotti sopimusluonnosta Suomenlahden yhteisestä puolustuksesta. Kysymys oli siitä, että mikäli Neuvostoliitto ei valvo pääsyä Suomenlahdelle, mikä tahansa hyökkääjä pääsisi sille helposti tai voisi heti tukkia sen, estäen Baltian laivastolta pääsyn Itämerelle. Mutta sekin ehdotus, kuten voi helposti arvata, tyrmättiin suomalaisten taholta heti. Neuvostoliitto ehdotti vielä yhtä vaihtoehtoa, Hangon vuokrausta. Suomelle ehdotettiin pienen alueen antamista Neuvostoliitolle ja sen vastineeksi suurta aluetta neuvostomaata.

Suomen delegaatio lähti Helsingistä. Mannerheim nimitettiin Suomen armeijan ylipäälliköksi 17.10. Suomalaiset suostuivat 23.10. siirtämään rajaansa lännemmäksi, mutta kieltäytyivät Hangon vuokraamisesta, ja palasivat 24.10. Helsinkiin. Neuvottelut venyivät.

Suomi sai 25.10.1939 valmiiksi Suomenlahden miinoitukset ja toi käytännössä koko armeijansa raja-alueille. On mielenkiintoista havaita, että Suomen hallitus salasi eduskunnalta Neuvostoliiton ehdotusten koko kirjon, peläten että eduskunta tunnustaisi, että laiha sopu on parempi kuin Englannin ja Ranskan intresseille perustuva lihava riita ja hyväksyisi ehdotukset.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset