IN – Leluilla ja lapsilla hankittua sympatiaa – mikä motivoi avustusretkille?

Uutisiin ponnahti aiheellisesti pieni – suuri asiakokonaisuus, jonka ulottuvuus on koskettavampi kuin lelut. Orpolapset ovat herättävää inhimillisyyttä ja karkea keino saavuttaa omia itsekkäitä tavoitteita. Entä media ~ http://www.hs.fi/ulkomaat/a1476941970795 – mihin ansaan ja juoneen se sekoitti itsensä?

 

Kommentti toisaalla … ” … Mitähän tähän sanoisi? Onko mediaa Suomessa pidetty manipulaation äänitorvena? Entä pidetäänkö sitä muidenkin kautta edelleen – tarkoitushakuisesti ja yksipuolisesti. Kukahan tutkisi ja selvittäisi? Ovatko toimittajat hyvänahkaisia hölmöjä, vai sitten niin lööppikipeitä, etteivät aina jaksa tarkistaa tiedon lähteitä. Kuinka paljon media syytääkään puppua lukijoilleen? … ”

Linkki ~ http://www.hs.fi/ulkomaat/a1476942210831 – [HS] Lelusalakuljettaja Rami Adham’ in seikkailut.

 

Jatkokommentti toisaalta … ”… Korjaussarja höynäytykseen, vai kaksoisagentin tuplahöynäytys, jossa kostettiin jotain ja mustamaalattiin alkuperäinen. Mene ja tiedä. Paras asia tässä lienee se, että media tunnusti, ettei mahdollisesti kaikki heidän kirjoittamansa pidä edes lainkaan paikkansa! … ”

Linkki ~ http://www.hs.fi/ulkomaat/a1476941970795 – [HS] Pettikö näkökulma?

 

Edelleen kommentti … ”… Hätkähdyttävä ennakoimisen paikka – lukijoille ja meidän asenteille toimittajuutta kohtaan. Herää kysymys kuinka paljon mediassa on naivia ajattelua, tietoista tai tiedostamatonta – itsekritiikitöntä lööppimetsästystä "hyvän jutun" kipeytenä?

Entä, jos tuo lööppimetsästys ulottuu paljon suurempiin maailmanpolitiikan isoihin kuviin tai vaikkapa meidän kotoisiin kansakuntaa laajemmin koskeviin asiatekijöihin! Onko mediasta tulossa markkinatemmellyskenttä, jossa koetetaan toimittajina olla toistaan nokkelampia ja vainuherkempiä, jolloin "omasuoja" tarkoitushakuisuuden osalta rapautuu? … ”                                          

 

Media perässä hiihti itsensä lööppiansaan

Lukijat ovat median ansaintalogistiikan tärkeä elementti. Lukijat eivät vain tilaa aviiseja tai kytkeydy rahalla nettilehtiin, vaan tuovat mainostajia. Media elää mainostajista. Tämä asia on jylisevästi kirjoitettu toimittajien työseinätauluihin. Kuka/ ketkä määräävät mediassa mitä kirjoitetaan? Entä median käynnistämä informaatiosota?

 

Toimittajat käyvät kisaa lööpeistä ja teksteistä

Kenellä räväkin, hätkähdyttävin, koskettavin ja rujoin ingressi lööppeineen *; se saa lukijat innostumaan ja erilaiset, varsinkin nettijulkaisujen seurantajärjestelmät asettavat ranking-listoilla toimittajat johonkin järjestyksen. Joku on aina ykkönen ja muut perässä. Tämä laittaa toimittajat lujille – ovat ikään kuin tulospalkkauksen uhreja avausklikkauksiin ja kaunis koulussa opittu toimittajanvapaus on taaksejäänyttä idealismia.

|* Esimerkki aihealueesta, joka saa lööpit hehkumaan ja kirkumaan ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2016/07/media-tuntuu-kiihdyttavan-natotustaan.htmlTästä aihealueesta ja lietsotusta Venäjän uhasta tulee myöhemmin oma IN – kirjoitus.

 

Miten paljon toimittajat tunnustavat rahan voiman ja miten se näkyy uutisoinnissa?

Tämän salaisuuden pinnalle lukijat ovat nyt päässeet ja nyt on alkamassa pudotuspeli, sillä huonot autonasentajatkaan eivät saa asiakkaita, kuten eivät osaamattomat lehtien puhelinmyyjät tilauksia.

Ajoivatko toimittajat itsensä ansaan ja ylösnousu voi ottaa aikansa ja paluu toimituksellisuuden idealismiin ylevästä riippumattomasta uutisoinnista lahjomattomuuden piiriin – lukijoiden hyväksi ja eduksi, ottanee aikaa vieläkin kauemmin.

Moraali – mihin katosi tutkinnallinen, epäilevä ja kriittinen suhde tietolähteeseen – ja mihin unohtui taustoitus, se ehkä tärkein toimittajaominaisuus. Toimittaja on edelleen tärkeä yhteiskunnan osanen, kunnes kansalaisten suoramedia valtaa kaikki ”niemen notkot ja saarelmat” – ei nyt sentään, toimittajakin on ihminen!

EKSTRA – Kritiikkisäveltäjä, mitä se on?

Tämä uusi ”ammattiryhmä” perustuu suureen määrään kansalaisia, joilla on kyky sukeltautua tietomaailmaan, tietovarastoihin, kansalaistietovirtoihin ja muodostaa uusia näkökulmia kritiikin sävelin – kyseenalaistamaan miltei tiedon kuin tiedon, sillä totuutta ei absoluuttisena ilmiönä ole olemassa; on vain yleisesti enemmistön hyväksymä näkymä, vaikka ”viisas tietäjä” sanoisi mitä tahansa. 

Nyt on kysymys kritiikistä, joka on saatava ylätasolle, patoamaan luulojen, arvailujen ja varsinaisten manipulaatioiden järkyttäjäksi – kansalaisvoima yhtenäisenä ilmiönä voi luoda kilpailutilanteessa vahvan asiakriittisyyden aseman – nujertamaan nyt vellovan ”älämölötyksen”, usein ilman mitään todisteita, perusteluja, ainoastaan haukahtelu mielessä. Kansa vastaa usein: ”Puhu sinä, minä pidän hevosta” tai ”ne ovat eri miehet, jotka ruumiita pesee, ja ne, jotka niitä tekevät”.

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

AL | US | PZ | VU | T | BL | BL | BLOG 90013

DOC Leluilla ja lapsilla hankittua sympatiaa_21102016 – Microsoft Word Starter

PVM 21102016

 

|576|

ilkkaluoma
Sitoutumaton Helsinki

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ..."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu