*

Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Kaupunkilaisen ennuste

Onko mikään muuttunut? Kymmenen vuotta sitten arvioimme kaupungistumista, erkaantumista juuriltamme ja keskittymistämme näin - puhuimme yksinäisyydestä, ajelehtimisesta, oravanpyörästä ja maallistumisesta - ikäänkuin jo näyttö- ja vertailutaloudesta ... 

 

Kaupunkilaisen ennuste

~  https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/09/kaupunkilaisen-ennuste.html  - [092007]

 


OSA I

[ ... nuoret stressaantuvat, vanhukset yksinäistyvät, oravanpyörässä kirittävät isät polttavat itsensä loppuun ja yksinhuoltajaäidit väsyvät talouden rattaisiin ja lasten kasvatukseen ... - pienellä korostuksella ]

Suomi muutti maalta kaupunkeihin 1950-1970 -luvuilla. Virkeät kyläyhteisöt hajosivat, kyläkaupat katosivat - henkilösiteet katkesivat. Autiot talot kylmin ikkunoin tervehtivat satunnaista matkailijaa. Suuren pinta-alan Suomi pakkautui kaupunkeihin ottaen vastaan pinnan alta kytevät ongelmat juuri näinä vuosina.

On helppoa ennustaa huomista paluumuuttoa. Verkottuva yhteiskunta sallii aika-ajoin tarvittavan "elektronisen läsnäolon" joka niemen notkosta ja saarelmasta. Paluu juurille on alkamassa. Kiinnostus omaan perunapenkkiin, lammen rantaan ja luonnon hiljaisuuteen on viriämässä jo varttuvan sukupolven mielissä paluuseen löytää ymmärrys mistä mm. ruoka ja hengen ravintona rauha syntyvät.

Kaupungit ovat taloudellisia keskittymiä, joissa tase, hyötysuhde ja tehokkuus aikayksikköä kohden ovat päätymässä omaan mahdottomaan yhtälöönsä - ei heti meillä Suomessa. Maailman jättiläiskaupungeissa "ilmaa leikataan jo veitsellä", ja ruuhkat ovat kaaosta kiristäen hermoratoja kauas siitä harmoniasta mitä eläinkunta ilman ihmistä saavutti jo tuhansia vuosia sitten.

Kasvu, kasvun hokema ja näyttötalous rusentavat mielet ja ajatukset. Ihminen vauhkoontuu, on kiire, kiireempi ja lopulta niin kiire, ettei ehdi enää huomata henkistä kaaosta hermostuneessa mielessä. Kaaos näivettää tekemisen riemun, osallistumisen ja yhteenkuuluvuuden - ei ole tekemistä, mitään tekemistä, josta nauttii - on jo liikaa vapaa-aikaakin, eräillä. Ostaa ei voi loputtomiin, vaikka markkinatalous keskittää hyötysuhdetehokkaasti kaiken saman katon alle loputtomien kassakoneiden syleilyyn, jolloin raha saadaan pyörimään entistä liukkaammin. Kierto on voimaa ja se synnyttää näyttötalouden vertailuikonit.

 

​Jatkuu

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

OSA II
Mistä kaikki alkoi...

Kaupungistuminen alkoi, kun huomattiin viljelemisen tuottavan enemmän kuin jaksoi syödä. Voidaan sanoa, että maatalous synnytti kasvun hegemonian. Jatkuvan liikkeen keräilytalouden loputtua, pysähdytti se ihmiset kehämuodostelmiin puolustamaan syntyvää omaisuutta ja toimeentuloa. Yksikään eläinlaji maapallolla ei suoranaisesti viljele - ne etsivät elantonsa miltei jatkuvassa liikkeessä.

Maaseutu oli haja-asutusta, olimme jakaantuneet fiksusti juuri sinne mihin oli kasketa/ aurata pelto - siitä syntyivät rakennukset kehiksi ja kehät kyliksi, joissa huolehdittiin talkoilla yhteenkuuluvuus ja kylähullutkin pidettiin omissa reviireissä joko ilona "terveille" tai huolena sukulaisille. Ihmiset pitivät toistensa puolta, oli vastuu, oli kateus, mutta oli yhteinen henki - kilvoitteluna, kylätappeluina, mutta ennen kaikkea tiedettiin mitä huomenna tehdään. Huominen oli nimittäin aina työpäivä, jonka katkaisivat vain kirkkomatka ja paluu metsiin pakkasilla, kun lisätienistiä piti saada emännän kretonkiin ja vanhimman pojan saamiseksi oppikoulutielle hakemaan "kaupunkilaisviisautta"..

Kaupunki tehollisti ihmiset hunajakennoihin, joissa vastakkaisen oven naapuria ei olla tunnettu viiteen vuoteen - ainoana merkkinä useasti vain huonekalujen ryske ja akan parku, kun isäntä valittuansa kurittaa - voimattomana, kun ei vaimonsa naljailua sanan säilällä jaksanut vastustaa.

Kaupunki on modernisaatio, työtehohyötysuhdeinsinöörin teknokratialuomus, jossa asfaltointi vei piiloon lasten viimeisenkin otteen luontoon, multaisiin sormiin ja kastikoihin onkiretkiä varten. Nyt lapset kaupungin rientävät steissille, kartsalle - mopoilla, autoilla - hengaavat kokeillen huumeita, piristeitä, lääkkeitä, viinaa - on vimmattu ote ja halu tunteeseen, vaikka kemialliseenkin, kunhan vain jotain "hyvää" piristeekseen saa. Riemu osallisuudesta luonnon suureen kiertoon katosi tuoksuina, väreinä ja metsän humisevana hiljaisuutena - tilalle tuli basson rytke, diskantin vongutus ja tuplapakoputkien murina renkaiden rääkyessä ulinaansa - kun piti näyttötaloutena voimaansa esitellä.

Maalla oli myös näyttötalous - se oli kalastusta, metsästystä, kylätappeluita astaloin - haavoja syntyi tuolloinkin, mutta mittelö päättyi aina työntekoon, kun kotiin palasi: kuokka lyötiin kouraan ja pellolle kävi tie - aina oli tekemistä, tiesi mitä huominen toi tullessansa.

Nykysuomi ei enää kuokkaan käy, mutta se voi palata suurin joukoin maalle, sinne mistä lähdimmekin. Meillä on maata missä lisääntyä ominkin voimin. Tunnetusti eläinkunnassakin vastuuta ja alueellista elinvoimaa luodaan reviirein, niin nytkin ja meillä. Kaupungeissa reviirit aidataan yhä korkeammilla muureilla, koska rosvojen kiipeilytaito kasvoi korkeuksiin. Maalla useasti ovet olivat ilman lukkoa, koska varas oli yhteisön pettäjä ja liian kaukaa tulleet epäluulolla karkotettiin [ hirtehisellä huumorilla ].

Jatkuu

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

OSA III
Kuinka meidän suomalaisten käy ...?

Onkin helppo ennustaa, että kaipuu maalle kasvaa. Se näkyy loputtomina perjantai-autojonoina 2:sta, 3:sta, 4:sta ja 5:sta pitkin kiirehtivinä oravanpyöräjuoksu audeina, -citymaastureina ja muina näyttömerkkeinä rannoille, mökeille ja maatiloille - on kiire sinne jonnekin, minne veto vie. Edestakaisvirta ei ole kansantaloutta, se kuluttaa turhaan sitä vähää, mitä maan alta pumpataan, on pumpattu jo liikaa - ja sitä laskua maksetaan nyt. Meidän on vähennettävä kulutustamme puoleen.

Juuriltamme löydämme rauhan, kaipuun luontoon ja ymmärryksen maahan, josta ravintomme ammennamme. Onkin helppoa ennustaa, että ajattelemattomalla innolla synnytetty biopolttoainetalous pelloilta nostaa ruokamme hinnan, poistaa maataloustuen turhana ja antaa leivälle sen arvon, mikä sillä huomaamattamme on elintoimintojemme ylläpitäjänä. Ruoka on ollut liian halpaa, jotta siihen olisi syntynyt riittävä arvostus.

Biopolttoaineautot nostavat jälleen leivän arvoonsa, siitä tulee puute, koska ajokilometrimme vain kasvavat ja elonlientä on saatava niin hybridien kuin vanhempienkin kulkuvälineiden tankkeihin. Onkin helppo ennustaa - ruoasta tulee pula ja näin viimein paluu juurille on tapahtuva - sillä jokapäiväinen leipämme on työllä ja hiellä ansaittava, siksi suuriin ongelmiin ympäristömme olemme saattaneet.

(kirjoituksen henki on korostava ei yksi oikoistava, vaan painokkaasti keskusteluun kannustava - ilman pakonomaista painostusta syyllisyyteen kummallakaan asumisen laidalla ...)

Ilkka Luoma
[U]

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olipa hyvä avaus, vähän pitkähkö mutta mielenkiintoinen. Helsingistä tänne haja-asutusalueelle 30 vuotta sitten muuttaneena en vieläkään osaa ajatella kaupunkiin, en edes tuonne kuntakeskukseen muuttamista. Ei, täällä on aivan liian hyvä oleskella ja olla, en vaihtaisi mihinkään.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Ihminen kaipaa rannoille, halaamaan puita ja kuuntelemaan luonnon ääntä - sillä sieltähän me olemme lähtöisin ;)

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

keskiviikkona, elokuuta 31, 2005
Eräs suomalainen tulevaisuusvisio, osa 2. / ilmastomuutokset

" ... Mitä me sitten teemme tulevaisuudessa 50 vuoden päästä, kun "liukuhihnat" ja paperinvalmistus on lopetettu tai siirretty kannattamattomina suuren kustannustason vuoksi? Ehkä me muutamme koko koulujärjestelmämme kannustavaksi ja menestyviä suosivaksi, jotta saamme niihin kolmeen jäljelle jääneeseen yliopistoon huippusuoriutujia keksimään ja innovoimaan sellaista, mitä maailman liukuhihnamaat tarvitsevat.

Tulevaisuudessa olemme myös motivoineet ihmisen luontaisen uteliaisuuden maassamme niin suureksi, että se houkuttelee ulkomailta terävä-älyisiä opiskelijoita kiintymään Suomeen ja tuomaan tarvitsemaamme geenitäydennystä.

Suurin osa väestöstä palvelee toinen toisiaan automaation hoitaessa fuusioenergialla kaikki arkiset tyhjänpäiväisyydet, jolloin lisääntynyt vapaa-aika juoksuttaa meitä joka päiväisillä lenkkimaratoneilla välttääksemme aikaisemman liikalihavuuskriisin, joka 2010-luvulla nosti elintasokuolleisuuden huippulukemiin.

Tavarallinen ulkomaankauppa on tyrehtynyt pieneksi, koska turha tavaroiden ja ihmisten liikuttelu paikasta toiseen on poliittisin toimin rajoitettu minimiin (ihmisten virtuaalimatkat ovatkin arkipäivää). Ulkomaankauppaa käydään tiedosta, sen soveltamisesta ja turvallisesta varastoinnista. Etätyötäkään ei enää ole, koska väestö osasi hajaantua 30 suurkuntaan ympäri maan. Palvelusektori kukoistaa ja sosiaalinen kanssakäyminen on sen myötä aktiivisimmillaan. Ihminen on alkanut arvostamaan ajatusta, mielentyyneyttä, pohdintaa sekä toisen kuuntelemista, sillä huomasimme 2020-luvulla, että toisen kuuntelu oli oiva taito ja se hyödynsi vastuullisen ajattelun kehittymistä. ... "

Jatkuu linkin ~ https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/08/ers-suomala... - alta.

.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset