Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Ihminen on aina halunnut erottautua, mutta silti kuulua ryhmään

[ ... moni isä ja äiti kauhistelevat, kun perheen nuoriso otattaa reikiä eri keho-osiinsa ja koristautuvat renkaisiin, metalleihin, nappeihin - niin navassa, huulessa kuin rivinä korvissa. Joukkohenki on purrut, erilaistuminen ja erottuminen on nyt in - vaikka kunkin yhteenkuuluvusryhmä asettaa "tiukat rajat ja säännöt" ... ]

Vuosituhansia ihmiset ovat koristelleet itseään markkinoidakseen valtaa, voimaa, viisautta tai jotain pyhää ja uhkaavaa - osoittaen erottautumista toisistaan. Kenraalit koristautuvat kiiltäviin merkkeihinsä ja punkkarit nostavat hiuksensa pystyyn, kuten koira karvansa, kun on vihainen tai peloissaan - ollakseen esimerkiksi uhkaavan näköinen.

Afrikassa eräät heimot venyttävät huulensa lautasilla ollakseen voimallisempia, sukupuolisesti kiinnostavampia ja toisiaan kiihottavia. Toiset taas venyttävät kaulaansa ollakseen ylevämpiä tai tiukkaavat ja kuristavat jalkateriään ollakseen sirompia ja naisellisempia, viehättääkseen isäntäänsä ja herraansa.

Kemikaliot ovat täynnänsä puikkoa, purkkia, pulloa, suihketta ja voidetta, päämääränä löytää ihmisestä jotain uutta erottuakseen toisista, saadakseen itsetuntoa ja ollakseen kaunis, sillä jokaisella on tarve saada tunnustetta ja hyväksyntää. Samalla tavalla nuoret hakevat rajojaan ja tunnustelevat ympäristönsä reaktioita, odottaenkin ehkä ojennusta alitajunnassaan, jolloin syntyisi ymmärrys, että välittämistä ja huolehtimista on sittenkin olemassa.

Ihminen varustaa itseään, toiset muskeleilla salilta, toiset tietämyksenä ja viisautena kirjoista. Osa rakentaa julkikuvaansa muurien taakse talojensa näyttävyytenä. Hyväksyttävyyttä rakennetaan myös ladon kokoisilla maastureilla, joilla ei ole mitään käytännön käyttöä kaupungeissa, mutta niissäkin on koristautumisen meininki. Arvostusta haetaan merkkikellolla ranteessa tai Brioni-puvulla huolellisin leikkauksin peittämässä elintasokummun ääriviivoja - ja jälleen tavoitteena on olla haluttavampi, näkyvämpi ja hyväksyttävämpi.

Ihminen ja eläimet röyhistävät, pöyhistävät ja pullistavat ollakseen pelottavampia, uhkaavampia, mielenkiintoisempia ja puolustavampia - hyväksymättömyyden pelon ollessa takana viimeisenä ajatuksena omasta pienuudesta. Kiilto, välkehtiminen ja uhkaava murina tuplaputkista nelivedon ulvoessa liikennevaloista synnyttää kanssakulkijoissa kateutta, pistosta ja yrittämisen uhoa mentaliteetilla - "enhän jälkeen voi jäädä, vaan minun vuoroni tulee, odota vain". Kateus kalvaa ja kirvelee. "Miksi talvipakkasella juuri tuolla parkkiruutunaapurilla on bensalämppäri, - minä vaan raaputan ja raaputan ja tuo pahuksenmoinen kiipeää valmiiksi lämpimään autoon".

Kaikella noilla edellä mainituilla on yksi yhteinen piirre - se on erottautuminen, oli se sitten metallirengas silmäkulmassa tai tuplaputket auton takapuolessa. Meillä on näyttämisen halu, me markkinoimme itseämme, kuten se afrikkalainen neito, joka venytti korviinsa reiät, repeytymisen uhallakin. Urosmetso taas levittää takaosastonsa sulkasadon näytiksi koppelolle, joka kyyhkysen lailla kujertaen tutkailee uroksellista kykyä ja taistelutahtoa - olisiko siinä se minun tehogeenisekoittaja?

Niin se ihminenkin markkinoi itseään kohennusvälineillä saadakseen haluamaansa; on push- ja pef-uppia, on kohottajaa sekä kutistajaa, on väriä, tuuhentajaa ja kohentajaa - kaikki vain siksi, että se tuntuu mukavalta olla hyväksytty ja edes joskus aiheiden ja katseiden keskipiste. Se silmäkulmassa killuva metallirenkulakin tyttären silmäkulmasta lähtee ajallaan, kunhan löydetään se oma sielun sisus ja - mielenrauha ymmärryksestä, että minä olen sittenkin aina ainutlaatuinen jo omana itsenänikin :-)

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
DSC_2199.JPG. 26. toukokuuta 2006, klo 18:13. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvalinkki:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/384215046/ --

Kuvateksti:
Vaihtoehtonuoret istuvat erillään valtavirrasta erottuakseen massasta. Merkistö, kettingit, "mainosjulisteet" [tässä: tulipalon sammuttaja] ja muut erilaistumisvälineet korostuvat kokonaisuudessa, jota myös käyttäytyminen ja esiintyminen sävyttävät. Lordi kokosi ilmaisesiintymiseensä Suomen suurimman yleisön musiikitapahtumana toukokuussa 2006. Kuvan henkilöitä kehoitettiin järjestysvallan myötä kohteliaasti poistumaan oman turvallisuuden nimissä - näin tapahtuikin, ilman mitään rähinöitä ja mellakoita. Ihmiset ovat kautta aikain koristautuneet saadakseen yhteenkuuluvuusryhmänsä hyväksyntää ja osallistumisoikeutta. Evoluutiossa on aina ollut osallisena markkinointi ja omien toimintamahdollisuuksien myynti lajikumppaneille ja/tai yhteenkuuluvuusryhmillensä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Jukka-Pekka Vasara

Näitten nuorten se "vaihtoehto" olisi hauska kuulla, tiedä vaikka oltaisiin ihan samaa mieltä kun en ole itsekään niin kovin tyytyväinen nykymenoon Suomessa :)

Itse teen kaikkeni että mun pojat nimen omaan haluavat erottua tuosta roskaväestä urheilijan vartalolla, erinomaisella koulumenestyksellä ja ehjällä nahalla. Vielä näyttää hyvältä.

Asko Kokko (nimimerkki)

Tranberg:
Kuulostaa vastuullisen vanhemman toimintamallilta.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Muistelen lukioaikanani olleeni uusasiallinen ja kilpailleeni luokan primuksen paikasta. Niin tein peruskoulun neljänneltä luokalta alkaen ja seitsemännellä luokalla olin luokan primus, niin myös kahdeksannella, yhdeksännellä ja ehkä myös ensimmäseisellä. Ylioppilaskirjoituksissa olin koko lukion vasta neljäs tai viides. Muistaakseni pidin melko suoria harmaita housuja, jotka kyllä kuluivat istumalihaksista noin kolmessa vuodessa runsaasti. Pidin myös Cavalét -salkkua, joka oli muodissa. Yhdellä ylempikurssilaisella oli Samsonité, mutta hänestä onkin tullut kirkkoherra.

Suosin melko mutkatonta kielenkäyttöä, mutta vasta puolustusvoimissa opin käyttämään perinteisiä kohteliasiuusmuotoja. Kerrankin uuteen varuskuntaan tullessani puhuttelin vanhaa sarkapuvussa ollutta pitkätukkaista ja nuhjuista varastoylivääpeliä asiallisesti aliupseerioppilaanakin. Löysemmän kurin perusyksiköstä olleet olivat kuin olisivat puhuneet vanhalle ryyppykaverilleen. Minä sain uudet saappaat, joita ei tarvinnut kiillottaa, ja he saivat miltei varaston vanhimmat, joita sai kiillottaa koko ajan. Jotenkin silloin vakuutuin, että kannattaa pysyä ohjesäännössä.

Nykyinen puolustusvoimien puhuttelu on outo. Se sisältää jopa käsitteen "sinä, herra majuri". Käsitykseni mukaan miltei kolmannen persoonan teitittely ja sinuttelu ei sovi yhteen, mutta kuvastaa väkinäisiä yrityksiä sopeutua postmoderniin siviiliyhteiskuntaan. Ruotsalaisuus puskee läpi, vaikka perinteemme on venäläis-saksalainen tai poliittisesti korrektimmin saksalais-venäläinen.

Venäjän federaatiossa tilaajan edustaja opetti klassisia tapoja, mm. sen että hän tärkimyksenä arvosti teitittely - teitittelyä ja osoitti tyytymättömyyttä, kun etikettiä vastaan rikottiin. Kerran lähetin kuljettajani noutamaan hänet johonkin tekniseen työneuvotteluun sen jälkeen, kun hän oli ärähtänyt tekniselle johtajalleen, että hän menee itse sinne. No se oli etikettivirhe siksi, että minun olisi pitänyt mennä mukaan, koska kuljettaja ei ollut riittävän korkea-arvoinen herra häntä noutamaan yksin. Tunne siis hänelle oli kuin jos olisi vain taksin lähettänyt.

Vähitellen opin heikot paikat ja osoitin hallitusti epäkunnioitusta. Kerran gorillat hieman hermostuivat, kun MB 500 -sarjan ja heidän BMW 525:n viereen lähemmäs rappusia pysäköin likaisen Lada Nivan. Sehän ei sopinut feodalismiin ensinkään, koska se muistutti maalaisliittolaisen ja tasavaltalaisen isäntämiehen touhuja. Totesin kunnioittavasti, että olen pian lähdössä, enkä tietenkään ollut.

Jotenkin puolustusvoimissa opin, että ei kuljeta lakitta päin. Sen jälkeen olen pitänyt asiallista hattua talvella ja kieltäytynyt lippalakeista. Yritän puhua kohteliaasti ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, jostain syystä, ehkä vaatimattomista suorista housuista ja hatusta johtuen teitellään.

En oikeastaan halveksi roskaväkeä, koska jotenkin käsitän, että keskiluokkaisuuden uloslyöntipelissä kenelle tahansa voi käydä huonosti: mennä konkurssiin, puoliso voi jättää, alkoholismi voi kohdata ja lopullisena pelastuksena uskoontuli tai uusi puoliso. Tällaista on käynyt pörsiyhtiönkin johtajalle, en nyt mainitse kenelle. Tästä parantavasta vaikutuksesta johtuen en oikeastaa väheksy lahkolaisuudenkaan merkitystä kansanterveydelle tai yksilölle. Mielestäni roskaväki ei ole porvarillinen eikä talonpoikainen käsite, vaan se on jonkin suvaitsevaisen aristokraatin takaraivossa piilevä käsite, jota hyvin kasvatettu ylimys ei sano ääreen ala-arvoisten läsnä ollessa.

Jukka-Pekka Vasara

#3 ja mitä susta sitten tuli; koko US -blokien niiden asiallisten kirjoittajien kaikkein eniten vihaama kommentaattori ! :)

ROOSTER (nimimerkki)

#0 Luoma
Luettuani Ilkka Luoman kirjoituksia, olen tehnyt havainnon: hänen täytyy olla BUDDHALAINEN.

Tuo kaikenhyväksyvä ja ymmärtävän hermostumaton pitkäjänteinen asenne - se ei sovi muuhun kehykseen.

Ankara Paavon puolustaminen rikkoo kokonaiskuvaa - buddhalaiset lienevät enemmän flegmaatikkoja kuin koleerikkoja aĺa Väyrynen, ilmeisesti kehityspolku on vielä alussa.

"Bodhisattva-ihanteen mukaan valaistunut ihminen ei valaistumisensa jälkeen astu nirvanaan, vaan keskittyy opettamaan ja auttamaan myös muita valaistumaan. " Wikipedia

#3 Neva

Koulusalkun ja tulevan menestyksen välillä lienee korrelaatio. Erikoisimman salkkumallin käyttäjät lienevät suuntautuneet kulttuurin ja hömpän pariin kun taas asialliset salkkumiehet tekniikkaan ja kauppaan.

Itselläni oli yläasteenkapinoivan muovikassivaiheen jälkeen nahkasalkku aina opintojen loppuun asti.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

#4 Kun mennään Uuden Suomen ensimmäiseen vuoteen niin jopa toimitukseen sateli, että kirjoitukset olivat liian pitkiä ja joitain harmitti se, että en suoraan ottanut kantaa yhtään mihinkään. Näin kirjoittivat jopa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet luomakunnan kruunut. Ajattelin kokeilla, miten ala-arvoisia luonteita sivistyneistöönkin kuuluu. No miten sen saa selville? Olemalla vielä typerämpi, ylioppilasmaisempi ja aarnolaitismaisempi.

Kun isänmaalliset Karjalan palauttajat, markkinatalouden kannattajat ja keskustavihaajat on käyty läpi, ajattelin jatkaa feministeihin. Ongelmana on kuitenkin se, että moni ihminen, joka luulee olevansa feministi, ei ymmärrä idealogian syvintä olemusta eli luokkataistelua väärää sukupuolta vastaan sen lopulliseksi tappioksi. Kun tätä ei ymmärretä niin sitä on vaikea parodisoida loppuun.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että loppujen lopuksi kasvihuoneilmiö ja populismi tekee lipposista lepposia. Pekka Siikalakin on alkanut hyväksyä perussuomalaisia eikä Raimo Myöhänenkään enää ole tiukka sotilaskomentaja, herra kapteeni, vaan kertoo lapsenpäästöstä takapenkille kuin olisi Kaks+:n keskeinen toimittaja.

En kuitenkaan pidä epäreilusta kilpailusta eli Johan Bäckmanin diksvalifioimisesta kolmannen kerran. Miksi? No siksi tietenkin, kun hän oli suositumpi kuin Pekka Siikala. No Bäckmanin rasitteeksi on sanottava, että sisällön eheyden vuoksi hän oikoo mutkissa ajoittain kuin Leena Hietanen eikä kohtele kuin kukkaa kämmenellä Iivi Anna Massoa, joka on herkkä kaunosielu eikä kestä raakaa rappaamista-

Oikeastaan kärkikirjoittajista ainoa, joka on löytänyt balanssinsa on Eija-Riitta Korhola.

Esimerkiksi TkL Satu Hassilla on vielä asenne hakusessa. Hän edelleenkin uskoo lisensiaatin kuuluvan jonkinlaiseen tutkijakoulutettuun etujoukkoon samalla tavalla kuin Katriina Kajannes. Hassin selitys reaktanssille oli puutteellinen, koska hän jätti mainitsematta että kapasitiivinen ja induktiivinen reaktanssi toimivat toisiaan vastaan eli vähentävät toistensa vaikutusta. Tämä lukion toisella luokalla selitettävä asia sanottiin "sähköinsinöörien kielellä", vaikka tuo oli aivan lukiolaisten asia. No jos Hassilla on vastuualueenaan koko (väärennetty) kasvihuoneilmiö ja sähkötekniikka niin totta kait kaikessa kiireessä tulee kaikenlaisia virheitä tai puutteellisuuksia niin kuin historianopettaja Päivi Lipposella silloin tällöin.

Oikeastaan kehityskelpoisimpina pidän Päivi Lipposta ja Helena Tornbergia, jotka molemmat ovat avartaneet näkemyksiään Uuden Suomen karpaasien tarjoamalla divestiteetillä.

Eija-Riitta Korhola on todella hyvä!

Tapio O. Neva (nimimerkki)

#5 Olen Roosterin kanssa samaa mieltä. Luoman täytyy olla ymmärtänyt jokin sisäinen harmonia ja hän yrittää rakentaa jotain universaalia ymmärtämystä. Jotenkin ajattelen, että Luoma on ajoittain noin kuudennella tasolla valaistumista silloin kun hän ei osoita suoraa yhteiskuntakritiikkiä, vaan luo unversaalia näkemystä.

Itseäni aina ärsytti peruskoulussa ja lukiossa, kun evankelis-luterilaiset lehtorit esittivät, että buddhalaisus on pelkkää tyhjää passiivisuutta. Onhan se tietenkin korvenraivaajayhteiskunnassa helppo esittää, että maata pitää vallata ryssältä ja että reuhuta saa vaikka korvessa kuokan kanssa. Tässä näkemyksessä ei ole mitään sellaista, mikä estäisi kaaoksen Aasian väkirikkaissa maissa.

Muistan seisoneeni kaksi tuntia kadunkulmassa Tokiossa ja ahdistuneeni siitä määrästä katsekontakteja, joka kulki ohitseni odotellessani. Ymmärsin, että jos vielä japanilaisen kulttuurin mukaan pitäisi pohtia arvojärjestys ja puhuttelu, tilanne olisi henkisesti rasittavampi kuin ensimmäisenä viikkona armeijassa alokkaana.

Viikoa myöhemmin Kioton buddhalaisessa puutarhassa ymmärsin, millainen mäntymetsässä lenkkeilyä vastaava rentoutus on japanilaiselle esimerkiksi mietiskellä.

Kun sitten kysyin keski-ikäiseltä ja viisaalta oppaalta, miten hän kokee buddhalaisuuden ja valaistumisen niin hän sanoi, että kun on tehnyt jonkin oikein hyvän (epäitsekkään teon) niin tuntuu siltä kuin olisi joitain sekunteja kuudennella tai seitsemännellä valaistumisen tasolla.

Juttelin kerran intialaisen tykistönmajurin kanssa, joka kuului sotilaskastiin ja pohdin uskontoja. Hänen mielestään buddhalaisuuden ydin on hinduismi, josta on bramiinit pelattu ulos. Sotilaskastiin kuuluvana hinduna hän ei tätä suuremmin henkilökohtaisesti surrut.

Yhden kerran olen tehnyt teknistä kauppaa insinöörin kanssa, joka oli periaatteessa bramiini. Hänellä oli neuvotteluhuoneessaan hindulaisten jumalien kuvat lasikaapissa.

No joka tapauksessa on niin, että jonkinlaista kokonaisvaltaista harmoniaa tavoittelevat päätyvät hieman ehkää buddhalaiuuden suuntaan tai teosofiaan. Esimerkiksi kannattaisi ottaa Gerda ja Risto Ryti.

Monetaristille tuo universialismin tavoittaminen on luonnollista, koska kovan rahan oppi yhdistettynä vapaakauppaan on universaali maailmankatsomus siitä, että koron pitäisi olla koko maailmassa sama.

Risto Ryti ei ollut kansantaloustieteilijä, vaan lainopin kandidaatti. Mauno Koivistokaan ei ollut kansantaloustieteilijä, vaan satamasosiologi Suomen pankin johtajana. Rydin usko perustui vuoden 1923 selvitykseen, joka noudatteli ranskalaisia linjoja vakauttamisessa. Tällä uskolla Ryti ajoi Suomen tilanteeseen, jossa puntasidoksesta pidettiin kiinni ja reaalikorko nousi 6%:iin kaikkine seurauksineen. Mauno Koiviston maailmankatsomuksesta emme tiedä, koska hänen ilmeisesti eläessään siitä ei ole soveliasta kirjoittaa.

Asko Kokko (nimimerkki)

4 Tranberg ja O.Neva ovat saman inkarnaation kaksi eri puolta. Molemmat kirjoittavat, ottavat kantaa, Neva enemmän. Pohtivat ja hakevat linjaa, Tranberg kysymällä ja varovaisesti ehdottamalla, mutta Neva huutaa hätää julki ja vaatii ottamaan huomioon esittämänsä ajatuskulun. Toisensa tuntevat henkilöt, ellei peräti sama!

Luoma on kirjoittajapyhimys, jolle mikään aihe ei ole pyhä. Sivaltaja, näkijä kuin ennustajakin, jolle yhteyksien hahmotus luo tuskaa nähdä totuus syyn ja seurauksien viidakosta.

Reetta Mäkinen (nimimerkki)

Ilkka Luoma nimenä tai nimimerkkinä on idealisti, joka osaa viiltävästi osoittaa asiansa, tosin uskon ettei moni ymmärrä sisältöä, menee niin sanotusti ohi hilseen. On myönnettävä, että on luettava pariinkiin kertaan, että selon saa omaan ymmärrykseen. onko se sitten kertomusta minusta vai hänestä, jää ratkaisematta.

Neva on ahkera kirjoittaja, jolla on suuri tarve osoittaa jotain. Älyllistä sanan säilää riittää ja samalla tavalla todennäköisesti suurin osa hänen sanoistaan menee ohi ymmärryksen.

Ilkka Luoma

5#
Buddhalla on iso vatsa :-)

Ilkka Luoma

4#
Nokkeluus joskus vihastuttaa :-) - aivan kuten Linkola, yksikään toimittaja ei saa hänestä otetta, siksi suvereeni on sanoissaan. Heikommat toimittajat ovat nyreissään ... heikkoudestaan.

Asko Kokko (nimimerkki)

7 ettei sitten jäänytkin kuudennelle tasolle?

Klaus Wirtanen (nimimerkki)

Luomassa on kyllä jotain valaistumista kansalle joka pimeydessä vaeltaa, mutta en allekirjoita likikään kaikea tuosta tuotannosta, joka täälläkin tarjoiltuu lukijoille. Tässä on jokin politiika ja päämäärä, mutta en tiedä vielä mikä. Kirjoituksissa on tietty logiikka, luin peräkanaa 50 viimeistä juttua.

Ilkka Luoma

15#
olisiko kevyttä kenttäkenkkuilua ... :-)

Toimituksen poiminnat