Lapsien ja nuorien mielet sairastavat – miksi?
YLE A-talk [A-tuubi] vääntää kättä – lapsien ja nuorten mieli sairastaa. Pallotellaan, ministeri katsoo kaukaa todelliseen katumaailmaan. Syitä haetaan tarhoista, kouluista, terveyskeskuksista, poliisista, kirkosta jopa lääkäreistä kuin psykiatreista. Psykiatritkin sairastavat.
Mutta minne olemme unohtaneet lapsien ja nuorten vanhemmat? Eikö meillä vanhemmilla ole osuutta lapsiemme ja nuoriemme ongelmiin – missä mennään kulutusjuhlatalous, näyttötykitys ja verranto tehon ja mahtavuuden osoituskentällä, mikä meiltä pääsi unohtumaan?
—
(Ote …) Kasvu, kasvun hokema ja näyttötalous rusentavat mielet ja ajatukset. Ihminen vauhkoontuu, on kiire, kiireempi ja lopulta niin kiire, ettei ehdi enää huomata henkistä kaaosta hermostuneessa mielessä.
Kaaos näivettää tekemisen riemun, osallistumisen ja yhteenkuuluvuuden – ei ole tekemistä, mitään tekemistä, josta nauttii – on jo liikaa vapaa-aikaakin, eräillä. Ostaa ei voi loputtomiin, vaikka markkinatalous keskittää hyötysuhdetehokkaasti kaiken saman katon alle loputtomien kassakoneiden syleilyyn, jolloin raha saadaan pyörimään entistä liukkaammin.
Kierto on voimaa ja se synnyttää näyttötalouden vertailuikonit.
Lisälinkki koulukiusaamisen mailmasta – kuinka moni heistä jatkaa työpaikkakiusaajana?
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/11/kuinka-moni-koulukiusaaja.html
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/07/vastine-onnensa-huipulla-kirjoitus-hs.html
Ilkka Luoma
Vakava kysymys:
Mihin Kokoomuksen masinoima markkinatalousjargonia johtaa tämän yhteiskunnan – emme ole kaikki ylisuoriutujia. Missä vaiheessa kansakunta ratkeaa?
Ilmoita asiaton viesti
MGR oli ainkin diapameissa. Niin rauhallista oli puhe.
Ilmoita asiaton viesti
Älä kirjoita Sami paskaa.
tv. Ville
Ilmoita asiaton viesti
olisiko broilerpoliitikoilla henkinen ”kestodiabam” 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ennen sairauden hoitoa on tila, jossa sairautta ei ole – miksi emme keskity tähän alkuvaiheeseen? Miksi emme ylläpidä perheyhteyttä ja kasvatushuolehdintaa – missä mennään me vanhemmat?
Ilmoita asiaton viesti
Yritykseeni tuon alkuvaiheen pohdintaan on vastattu jäätävällä hiljaisuudella. Ei kelpaa edes vaaliteemaksi kenellekään.
http://joukoakoskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
Parisuhteen ja lapsen asiat on mekanisoitu epäterveeseen kaavaan jossa isä on siittäjä joka maksaa aktista lakisääteiset eurot. Muussa suhteessa toimii eristys, joko työn tai yhä useammin eropäätöksen minimoimana.
Didier Dumas:
” Mitä on rikollisuus joka räjähtää lähiöissä – ellei isän puuttumista? Se että vastaanotetaan lapsi ilman isää, on aivan dramaattista ihmisen psyykelle. Aikana jolloin lukuisat naiset haluavat tehdä yksin lapsia, kukaan ei sano heille että se on sama kuin avata helvetin portit selälleen – – – –
. . mutta se on ennenkaikkea tilanne josta ei ole ulospääsyä . . . jos laki antaa naiselle etuoikeuden lapsesta vastuun ottajana . . . tarvitaan vielä toinen laki jotta lapsilla olisi oikeus erota äidistään.”
Lapsista kasvaisi terveempiä jos osat vaihtuisivat; äiti tienaisi perheen elannon ja rintaruokintavaiheen jälkeen mies hoitaisi kodin ja lapset.
http://areena.yle.fi/video/1361240
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen ainut luonnollinen kasvattaja on tämän oma biologinen isä ja äiti. Nyt jopa puuhaillaan, että homoparit saavat adoptoida lapsia! Kuinka pitkälle ihminen voikaan mennä luonnon normaaleista parametreista?
Ilmoita asiaton viesti
Lueskelin eräästä lehdestä kommentteja koululaisten syyslomista. Narisijat olivat vanhempia, joille lapset tuottivat vaivaa. Oppilaat ja opettajat toivat selkeästi esiin tauon merkityksen.
Mikä se nyt on näillä vanhemmilla, joille lapsen loma on häikkä? On ihmisiä, joilla ei ole yhteisöä ympärillä. Siihenkin apua saa, jos ei liian itsenäinen ole. Mutta osasta kommentteja tuli käsitys, että lapsi on vaiva.Totta kai se on, vaatii kaikenlaista, ennen muuta vanhempien läsnäoloa. Se nyt sattuu olemaan elinikäinen sitoumus, jonka edelle työ- tai liikeasiat eivät vaan mene. Siis ongelma ei ole syysloman ajankohta vaan vanhempien välinpitämättömyys. Menevätkö todella jotkut liikeasiat lapsen edelle?
Ilmoita asiaton viesti
Lapsien biologisten vanhempien konkreettinen ja osallistuva yhteiseloaika geneettisen jälkikasvunsa kanssa on vähentynyt voimakkaasti viimeisen sadan vuoden aikana – erityisesti Kokoomus ajaa suomalaisia tavarallisiin kulutusyhteiskuntamelleihin, joissa kasvu ja kasvulle kasvua on oireellisin tie kohti mielen ongelmia.
Ilmoita asiaton viesti
Taustalla on itse asiassa työelämän joustamattomuus. Joustamattomuutta on koulussa sekä vanhempien työpaikoilla.
Lapset joutuvat elämään Suomessa vanhempien työn ehdoilla sen jälkeen, kun äitiys- ja vanhempainloma loppuu.
Tilanne kiristää koko yhteiskuntaa sekä keskittää olemassa olevan työn liian harvoille.
Ilmoita asiaton viesti
Lääketehtaille sopii hyvin tämä pillerilinja. Yhteiskunnalle se on helppo keino. Ei tarvitse järjestää kallista laitoshoitoa. Kaikki hyötyvät paitsi ne nuoret mielenterveysasiakkaat, jotka ovat juosseet terapiassa vuosikausia, edistymättä, syynä harvat tapaamiset, terapeuttien vaihtuminen jne. Osa tarvitsee ehdottomasti tehokkaampaa hoitoa, mutta sitä ei ole tarjolla. Täysi-ikäisillä nuorilla on itsemääräämisoikeus, jolloin vanhemmat eivät pysty enää puuttumaan nuoren asioihin esimerkiksi passittamaan akuutin hoidon tarpeessa olevaa nuorta hoitoon. Tuntuu siltä, että lääkkeet vain sekoittavat enemmän päätä etenkin jos niiden syöntiä ei valvota ja on vain nuoren vastuulla.
A-Talkin keskustelu oli kuiva ja jotenkin ulkopuolinen, vanhempien näkökulma puuttui. Niin kuin ministerikin totesi, hoidetaan vain oireita eikä syitä. Kaikenlainen turvattomuuden tunne lienee yksi tekijä, mikä saattaa sairastuttaa. Perheessäkin jokainen voi ns. elää omaa elämää saman katon alla niin aikuiset kuin lapsetkin omissa ympyröissään.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko vanhempien pitänyt puuttua asioiden kehitykseen jo silloin, kun heidän lapsensa olivat alaikäisiä?
Ilmoita asiaton viesti
Puuttua – outo ilmaisu ?
Isä muka ”PUUTTUU” ja pelastaa lapsensa sitten kun se sallitaan, kun lapsen tulevaisuus,
ihmisyys ja mielenterveys on jo menetetty. Sanalla on toinenkin merkittys; isävaje:
http://joukoakoskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/486…
Ilmoita asiaton viesti
Oman ikäluokkani syrjäytyneisyys tulee kasvamaan. Itse olen 20-vuotias ja tunnen nyt jo useita ihmisiä jotka ovat täydellisesti syrjäytyneet opiskelu- ja työelämästä. Päihteillä ja alkoholilla ei aina ole ollut asian kanssa tekemistä, vaan yksinkertainen yksinäisyys, sosiaalisen kanssakäynnin puute. Tätä yksinäisyyttä ruokitaan sitten millä tahansa. Videopelit, televisiosarjat, sarjakuvat, anime, internet, ruoka ja vastaava.
Kerran olin juuri tällainen ihminen, mutta uuteen paikkakuntaan muutto onneksi paransi elämäntilannettani.
Nuorten aikuisten (ennen kaikea miesten) yksinäisyys ei jostain kumman syystä tunnu olevan kovinkaan suosittu puheenaihe.
Ilmoita asiaton viesti
”Epämiellyttävät roskat on aina lakaistu maton alle”.
Ilmoita asiaton viesti
Haluan jakaa kanssanne kauniin sielun kauniita ajatuksia kodista.
Zacharias Topeliuksen kirjasta Blad ur min tänkebok:
Jag har utgått från ett älskadt hem, som fortfor att vara min rot intill mitt femtionde år. Jag skildes alltid med saknad från detta hem, jag återvände alltid med längtan dit.
Jag bad vid den rönn, under hvilken två späda bröder lågo begrafna,..
När ja hemkom som barn från skolan, omfamnade jag i översvallande fröjd mina aspar i trädgården;..Ur dessa träd växte mitt land och mitt folk; ur vindens sus i löfven talade till mig naturens språk.
Jag fann en maka, min själs förtrogna i sorg och glädje, och Gud gaf oss goda, begåfvade barn, som delat med oss sorg, glädje och hopp, barn intill tredje och fjärde led. Vi hade dagens bröd i stadig förtröstan på Herren vår herde. Oss förunnades mycken vänskap och mycken kärlek, helsa, arbetskraft och anslående verksamhet.
När jag härtill lägger det eviga livets frön, som min fader och moder tidigt utsådde, och Guds englavakt i tuktan och hugnad, är min uppfattning af hemmet afslöjad i sin rot.
Jag kan ju icke uppställa mitt lyckliga hem som en norm för alla hem, men jag kommer vid jemförelser till det resultat, att hemmets inflytande är grundläggande i godt eller ondt för hela vårt lif.
I fader, moder och syskon lära vi först älska människorna. Med hästen,
hunden, lammet, fåglarna bli vi förtrogna med djuren och skapelsen.
Vår hemgårds björk, vår barndoms sjö, vår sorlande bäck äro de förste,
som lära oss älska fäderneslandet.
Må den, som har fått ett godt hem, hvar dag tacka sin Gud för denna välsignade gåfva…
17.4.1895 Zacharias Topelius
Ilmoita asiaton viesti
Topeliaanisilla sankarilegendoilla on tietty faktapohja.
Vastaavia esiintyy nykyääkin, ikävä kyllä Pol Pot – Che Guevara –
Kimien dynastia – Ceausescut – Castrot – Stalin . . . ovat ylittämättömiä rikollisuudessaan.
Rakensivat irvokkaan henkilökultin – lisäksi he haalivat itselleen suunnattomia rikkauksia köyhtyvän kansansa kustannuksella.
Talouden/markkinan elpyminen on ainoa lääke köyhtymiseen ja mahdollistaa – oik. edellyttää – myös ympäristön ylläpidon.
Vasemmistopuolueiden vastaus liberaaliin haasteeseen on aina ollut diktatuuri äärimmäisessä muodossaan. Niillä ei ole tarjolla vaihtoehtoa jonka voisi esittää medialle tai edes vappupuheissa. Hirmuvalta tulee sisään takaovesta. Näin toimii myös vasurivihreä (f)emakkomafia.
Markkinat sensijaan jatkavat voittokukuaan virheistään oppineena. Popula alkaa suhtautua mainontaankin terveellä epäluulolla; tuote on varmaankin tosi huono kun sitä pitää mainostaa noin isolla rahalla.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi jos en ymmärrä mitä hirvittäviä tekoja Topelius on tehnyt, en myöskään sellaista tiedä että hän olisi ollut rikas tai ihminen joka
olisi itsensä elättänyt syömällä köyhiä.
Minut täytynee lukea samaan hirmuvaltiaitten kastiin sillä minä totisesti
rakastan Jumalaa, isänmaata ja perhettäni. Lapsilleni opetan lähimmäisen rakkautta, ihmisten ja luonnon arvostamista. Rahaa en kumarra eikä raha tule
KOSKAAN olemaan ratkaisu kansan hyvinvointiin. Kuta enemmän me kumarramme
rahaa ja ulkoisia seikkoja, mitä vähemmän me rakastamme toisiamme sitä kurjemmaksi tulee Suomen kansan elämä muodostumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli näin olisi laajemminkin – ei meillä olisi nuoriso-ongelmaa, mutta …
Ilmoita asiaton viesti
Rauhaanpakottaminen sodalla ?
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä! Tosirakkaus on niin jaloa ja pyyteetöntä että tarkoitus aina pyhittää keinot. Ainoan oikean pelastussanoman jakamisen vaatimat miljoonat uhrit ovat pieni hinta suurvallan kuninkaiden ja sotapäälliköiden sielujen pelastamisesta helvetin tulelta.
Marie Sjöholm – Käyppä katselemassa joskus kun ehdit.
Voittoisa rauhaanpakottamnen loi myös runoilijoille tilaisuuden vaurastumiseen. Ryöstösaaliista osa ripustettiin voitonmerkkinä kirkkoihin nähtäville.
Wiki: Ruotsin väliintulo 1630–1635 (Suomalaiset Hakkapeliitat)
”Zusmarshausenin taistelu 17. toukokuuta 1648. Ranskalais-ruotsalainen armeija löi keisarilliset. Viimeinen suuri taistelu Saksassa.
Prahan ryöstö 26. heinäkuuta 1648. Ruotsalaiset ryöstivät Prahan.
Lensin taistelu 20. elokuuta 1648. Ranskalaiset voittivat espanjalaiset. Sodan viimeinen suuri taistelu.”
Ilmoita asiaton viesti
Luoma menee kerralla asian ytimeen, miksi muuten vanhempien osuutta ei oteta esiin yleisemmin, onko meillä huono omatunto, vanhempina?
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti meillä on huono omatunto.
Ilmoita asiaton viesti
[Orig. keskiviikko, toukokuu 10, 2006]
Onnentuntua ja mielenvirkeyttä voidaan hakea myös ilman rahaa
Länsimaalainen markkinatalous on tottunut mittaamaan kaiken rahalla. Vanhustyö mitataan hoitoseteleillä, joilla voidaan ostaa palveluita. Olemme unohtaneet, että me voimme myös itse vapaaehtoisesti tehdä lähimmäistemme eteen hyviä tekoja ilman rahaakin. Onnen ja autuuden verranto naapuriin tapahtuu rahallisena mittauksena, vähintäänkin hintalaulantana ja -vertailuna. Naapurillahan ei saa olla kalliimpaa autoa, ruohonleikkuria tai traktoria.
Kulutus on maallistunut markkinaviestinnästä esillepanon kautta nopeisiin läpimenoaikoihin varastosta kuluttajille. Kaikki mitataan rahassa ja tunnuslukuina tuotoista, mistä odotetaan saavan nopeita voittoja kasvun alttareille. Liikemiehet ja verbalisoituneet myyjät juoksevat kilpaa tilauskaavakkeiden kanssa toivoen saavansa tuotteilleen ja palveluilleen tuoton jo maksuajalla miinus kaksi päivää netto. Huominen piti olla jo eilen. Nyt on kiire tehdä rahaa, minunkin on ehdittävä osingoille.
Kiire on ajanut lapset runsaine viikkorahoineen kavereiden keskuuteen kaduille ja virikkeiden hakuun ”makasiineille”. Isin ja äidin työ- yms. palaverit uhkaavat pitkittyä myöhäisiin iltoihin, jolloin oleilu aivan yksinkertaisesti perheen kanssa jää olemattomiin. Poissolo hyvitetään rahalla ja tavaroilla. Lapset kannustetaan harrasteisiin (esimerkki: sisäsuomalaisessa suuressa kaupungissa 6-7 vuotiaiden sisäpeliharrastuksen tutustumisilta toi paikalle 20 innokasta lasta, mutta vain kaksi aikuista! -ko.palloiluharrasteen valmentajan ja puuhamiehen suusta kuultua).
Tarkka talouden hoito ja jatkuvan kasvun ja tuoton tavoittelu on valunut myös yksilö- ja perheajatteluun. Tuottoa pitää nähdä joka paikassa. Tuotto ymmärretään pyhäksi ja ilman sitä lansimaalainen kulutustalous ei pyöri. Perhekeskeisyys ei ole tuottoajattelua ja vanhusten- ja lastenhoito ei mittaroidu rahaksi, niiden pitäisi olla inhimillistä ja näihin pitäisi odottua myös hintalaputonta omaistyötä ja -hoitoa.
Aikuinen, jolla ei ole aikaa hoitaa itse lapsiaan, ei tulisi omata myöskään kykyä saada lapsia pelkäksi keskusteluksi heidän olemassaolosta. Lapset eivät ole geenistöllinen itseisarvo, vaan he ovat yksilöitä, jotka tulee valmentaa ymmärtämään perhe, perheyhteys, suku ja sukuyhteys sekä ympäröivä yhteiskunta. Empaattisella huomioinnilla saavutetaan parempia ”tuotoksia”, kuin hintalapullisessa kujanjuoksussa kauppakeskuksien käytävillä.
Kaikkea ei yksinkertaisesti voi mitata rahassa. Kulutuksen mekassa USA:ssa vapaaehtoistyö on ”kansantaloudellisesti” yksi merkittävimpiä yhteenkuuluvuusominaisuuksia, josta syntyy kuuluisa amerikkalaisten elokuvien tunnelatautunut ”isänmaallisuus- ja hyvyyshenki” (kts. Katriina-katastrofi).
Suomessa EK:n Fagernäs pauhaa torven lailla uutisoinnissa, että Suomen taloudessa menee paremmin kuin hyvin, oikeastaan niin hyvin, ettei sen niin kuuluisi tehdä. Mitkä ovat luvut tämän ”totuuden” takana; missä tuo tulos tehdään ja minne tuo vienti menee. Minne kulkeutuvat Suomen vientiylijäämät, mitä niistä jää Suomeen. Kuinka tuotantolaitoksissa yhdessä tehdyt tulokset jakaantuvat, ketkä ovat saama- ja ketkä maksumiehiä. EK julistaa kasvun autuutta, unohtaen kilpajuoksun tyrehdyttävän ja kuumentavan markkinat ja tunteet; kaikille ei kaikkea riitä. Eriarvoisuus kasvaa, koska elon hyväksyntämittarit ovat raha ja rahalla saatavat tuotteet ja palvelut. Useat meistä voivat kuunnella ”seinän takaa”, kuinka hyvin meillä menee.
Kotona lapsi hinnoittelee itsensä keittiössä, imurin varressa ja auton pesussa. Minne ovat jääneet ilmainen keskustelu, vapaaehtoinen auttaminen ja hyvänolon tunnetta aikaansaava riemu hinnattomasta osallistumisesta. Minne on jäänyt tunne yhteenkuuluvuudesta ilman tilisiirtoa. Missä on hyödyllisyyden kokemus vilpittömästä työskentelystä lähimmäiselle pelkästä auttamisen halusta. Missä on kiireetön hintalappu nolla? Viikko sitten lopullinen ja vastaukseton tapahtuma pysäytti miettimään minne meillä on niin kiire.
Ilkka Luoma
Ilmoita asiaton viesti
Bonnie Steinbock Professori, Berkeley. http://www.albany.edu/philosophy/faculty.shtml#ste…
Esittää vahemmuuden epäämistä niltä jotka eivät pysty takaamaan lapselleen menestyksellisiä lähtökohtia. Hänen ryhmänsä puuttuisi lähinnä fyysisiin rajoitteisiin.
Jonathan Glover King’s Collegessa Lontoossa syventää valinnanvapautta emotio- ja kognitiiviselle alueelle. Hän ei näe naisparille suurta estettä onnistumiselle. Kuten ranskalainen Didier Dumas ryhmineen.
Dumas: ”Ja lapsi loi isän” Tampereen Yliopistopaino 2009
Ilmoita asiaton viesti
Eläinkunnassa ”kyvytön” ei edes pääse lisääntymään… mutta mitä se merkitsisi meille ihmisille?
Ilmoita asiaton viesti
Paljon ennen Kreikan konkursia siellä oli tapana viedä vammainen vauva vuorelle ja jättää sinne jumalien haltuun. Nyt näemme miten sivilisaation rappeutuminen tässä yhdessä kohdassa on tuhoamassa koko kansakunnan vaikka Suomikin yrittää rahoittaa terveyspalveluita siellä. Resurssit ei riitä kaikkien hoitamiseen.
Arvoista on kyse. Ja nehän muuttuvat; ””Esimerkiksi Arnold Schwarzenegger tunnustetaan usa:n saleilla yleisesti kaikkien yhteiseksi esikuvaksi. Hän on saavuttanut sen, mihin kaikki pyrkivät. Hän on voittanut lajin arvostetuimmat palkinnot, hankkinut rikkautta ja mainetta, luonut näyttävän elokuvauran ja nainut vielä itsensä Kennedyjen sukuun”, kuvailee antropologi Taina Kinnunen. ”
Tunnetaan myös adoniskompleksi, vastaa tyttöjen anoreksiaa. Olisi syytä muokata geeniperimää kuten Huxleyn romaanissa. Tyytyväisyysgeenin vahvistaminen ensiksi suomalaisille olisi todella onnellistuttava tekijä. Marinalle loppu.
J L Mackie Australiasta – tuli Oxfordissa tunnetuksi lupsakasta nihilismistään. Totesi mm. että jos viktoriaaniseen aikaan olisi hallittu sikiöseulonnat niin vain hurskaat isänmaanystävät olisivat saaneet syntyä.
Ilmoita asiaton viesti
”[Orig. keskiviikko, toukokuu 10, 2006]
Onnentuntua ja mielenvirkeyttä voidaan hakea myös ilman rahaa”
Kannattaa huomata että kaikki poliittiset ideologiat elävät tyydyttämättömyydestä – puutteesta. Erityisesti keskiluokkainen pyrkyryys ei milloinkaan saa tarpeekseen.
Sitten meillä on huomattava joukko köyhiä jotka ovat hypänneet oravanpyörästä ja siirtävät onnellisuusperimää lapsilleen. Lämmin läheisyys riittää kunhan nyt ei tarvi aivan tapella viimeisestä leivänkannikasta.
Varakkaimmalla kansanosalla on parhaat edellytykset tuottaa tasapainoisia jälkeläisiä – ja raha rauhoittaa kuten näemme ja kuulemme.
Ilmoita asiaton viesti
Jouko Koskinen: ”Varakkaimmalla kansanosalla on parhaat edellytykset tuottaa tasapainoisia jälkeläisiä – ja raha rauhoittaa kuten näemme ja kuulemme.”
Oletko oikeasti tuota mieltä, vai oliko tämä loppukevennys?
Miten luonnehtisimme adjektiivin ”tasapainoinen” tässä yhteydessä?
E.K.
Ilmoita asiaton viesti
kuten tuli jo aiemmin todettua – raha ja omaisuus luo vahtimisen elementtejä – ettei kukaan varasta vääryydellä tai oikeudella hankittua omaisuutta, johan siihen menee niin paljon aikaa, ettei jälkikasvuun riitä aikaa…
Ilmoita asiaton viesti
Raha ja omaisuus luovat myös levottomuutta ja pelkoa maallisen menetyksestä – tätä kutsutaan nk. muurikulttuuriksi, jolloin omaisuutta varjellaan muilta.
Ilmoita asiaton viesti
[Orig. tiistai, syyskuu 26, 2006]
Vanhukset ovat osin paremmissa lähtökohdissa kuin osa nuorisosta
Lääkkeitä syödään yhä enemmän; lääkärit pääsevät vähemmällä määrätessään reseptejä enemmän. Annokset suurenevat. Sairaalahoidon välineet ja laitteet kallistuvat joka vuosi; hoidot ovat yhä arvokkaampia. Elinajanodote nousee ja eläkkeelle tulevat ihmiset ovat keskimäärin yhä paremmassa kunnossa. Osa nuorista on jo ”lääkekierteessä” ja käyttävät euro-mitoilla alkoholia, tietämättä mitä huomenna tekisi.
Eläkeläiset ja eläkeikään tulevat suuret ikäluokat tietävät mitä ovat vaikeat ajat; he ovat kokeneet iäkkäämmissä luokissa jopa pienoisen nälänhädän ja puutteen. Heillä on tieto, kuinka tulla toimeen vähemmällä. Eläkeläisistä suurin osa ei tiedosta meille nuoremmille ikuista hokemaa kasvun politiikasta. Kokeneet ihmiset ymmärtävät, että tyhjästä on paha nyhjästä. Vanhuksilla on myös terve kunnioitus luontoa ja ympäröivyyttään kohtaan.
Nuorisoa on ikäluokkina vähämmän, paljon vähemmän kuin seuraavien vuosien aikana eläkkeelle siirtyviä. Nämä nuoret pitäisi työllistyä täysimääräisesti, sillä Suomi tarvitsee työntekijöitä kaikille aloille. Aktiiviväestö maksaa merkittävän osan eläkkeistä joka kuukausi palkkanauhoistaan. Hälyttävä määrä nuorista ei tiedä vaikeuksista taloudellisesti, koska koti on ollut monille ”runsas”, mutta osallistumaton. Kotisiteen katketessa monet nuoret eivät ymmärrä vaikeuksien edessä mitä tehdä; kierre on valmis.
Tietämättöminä ratkaisuista moni nuori tipahtaa osallistumattomuuskuoppaan ilman yhteiskuntahyväksynnän saantia. Samankaltaisia löytyy kaikkialta ja hyväksyntää ja osallistumista pitää hakea vaikka huikkaremmeistä, lääkenarkkareista ja huumeryhmistä. Monella nuorella ei ole edes ollut ”kotia”; isä ryyppäsi, äiti masensi itsensä lääkkeillä ja mummokaan ei jaksanut loputtomiin.
Osa eläkeläisistä on jo nyt varakkaampia kuin koskaan, jättäen suuremmat perinnöt kuin milloinkaan koko Suomen historiassa. Eläkeikää lähestyvät suuret ikäluokat tulevat saamaan vieläkin suuremmat perinnöt, kuin ikinä aikaisemmin; nämä tulevat vastaavasti jättämään entistä suuremmat omaisuudet entistä pienemmille ikäluokille.
Ylihuomisen kulutus- ja ostovoimasta merkittävä osa on aikaisemmin hankittua pääomaa, joka suuntautuu myös ”kotiinpaluumuuton” myötä laajasti koko Suomeen. Osa ”maalta tulleista” palaa syntysijoilleen kuluttamaan kunnallisia palveluita, mutta myös tuomaan kulutuseuroja juuri nyt näivettyviin kuntiin ruuhkasuomen ulkopuolelle.
Kuinka saamme palvelut kohtaamaan; suuret kaupungit ja väestökeskittymät rakentavat kilpaa palveluita luullen loputtomaan väestösiirtoon ”maalta”. Maalla monesti on erinomaiset palvelut jo rakennettu, ilman suurempia jonotuksia, ja nyt väestöä siirtyy ruuhkasuomeen ja väestökeskittymiin. Palvelut ikäänkuin rakennetaan kahteen kertaan; se on tuhlausta.
Eri kokoiset ikäluokat ovat haaste. Haaste se on nimenomaan valtiolle, koska nyt vihdoin olisi rakennettava koko maata koskeva väestöpolitiikka. Kaikki eivät voi muuttaa Helsinkiiin, Ouluun, Kuopioon, Seinäjoelle, Tampereelle tai Turkuun. Valtiovalta voi rakentaa kannusteita väestön pysymiseksi tasaisemmin koko Suomen alueella. Verotus on vahva ja vapaaehtoinen keino säädellä väestöjakaumaa koko Suomen alueella. Suomi on yksi EU:n pinta-alaltaan suurimmista, mutta vähäväkisimmistä maista.
On ennakoitavissa, että moni myy ”hyvähintaisen kaupunkikaksionsa/ -kolmionsa ja vaihtaa sen rivitaloon, omakotitaloon tai myöhemmin palvelutaloon sieltä, mistä nuoruutensa ja muistonsa ammensivat. Tämä muuttoaalto voi vielä yllättää yhteiskuntatutkijat. Suomi on myöskin huomisen tutkimuskohde, kuinka väestöpyramidi hoidetaan ja rahoitetaan, sillä meillä alkaa ensimmäisinä Euroopassa ikääntyvän väestön haasteet. Samaan aikaan Suomessa on nuorisohaaste saada työllistyvyys (kohtaanto) ja osallistuminen uudelle tasolle nykyisestä.
Ihmiset hakevat ikääntyessään mieluummin elämisentasoa kuin laput silmillä ostovoimaa. Elämisentaso lähtee yhteisöstä, ja suuri kaupunki on liian monesti vanhukselle yksinäisyyden kehto ilman osallistumista. Pienikin ryhmä ja olemassa olon hyväksyntä ja huolehdinta on sisällökkäämpi ratkaisu kuin yksinäiset illat keskellä kantakaupunkia.
Osallistuva ihminen on terveempi, virkeämpi ja aktiivisempi. Ikääntyvä väestöosa tunsi ja tiesi vaikeudet rakentaessaan tämän hyvinvointisuomen jäämiseksi nuorisollemme, joka ei kaikin osin tunnista sitä työtä, mikä on heidän eteen tehty. Vastuun tulee kohdata kaikissa ikäluokissa. Menestystä Suomelle!
Ilkka Luoma
Ilmoita asiaton viesti
Työllisyys työllisyytenä on aika petollinen itseisarvo; samaa sukua kuin BKT hyvinvoinnin mittarina. Ei sillä ole juurikaan mitään tekemistä ihmisen todellisen pärjäämisen kannalta, kuten ei ole BKT:llakaan loppupeleissä mitään tekemistä kansakunnan todellisten elinmahdollisuuksien kanssa.
Kyse on pitkälti siitä, mitä ihmiset tekevät työkseen. Kyse on siitä, mitä kansakunta voi omien ensisijaisten tarpeittensa suhteen tehdä. Omavaraisuus on avainsana niin yksilön, kuin yhteisönkin pärjäämisen kannalta. Valitettavasti päivän trendi ei tue omavaraisuusideologiaa elintärkeiden elämänalueittemme suhteen mitenkään. Se heijastuu epävarmuutena niin kansallisesti, kuin yksilöidenkin elämässä. Varsinkin nuorten kohtalo tässä leikissä huolestuttaa; heillä ei ole mitään minkä varaan rakentaa mitään (yleistys, mutta valitettavan pätevä sellainen). Ei ole juuria, ei perittyä osaamista, ei ymmärrystä siitä mikä pitää hengissä vaikka maailman pörssit kuinka heittelee työuria, ruoan saatavuutta ja energian hintaa. Samoin ei ole enää ymmärrystä siitä mitä ihminen todella tarvitsee sekä pysyäkseen hengissä että henkisesti tasapainossa. Olemme erkaantuneet kauas luonnosta ja mikä pahempaa; siitä elämäntavasta millä aiemmat sukupolvet pärjäsivät aiemmin yli vaikeiden aikojen. Liian moni tämän päivän nuori elää pelkojen maailmassa. Taloudellinen menestymättömyys on painajainen, kuoleman- ja kivunpelko on ennennäkemätön, kaikenlaisen epäonnistumisen merkitys on kasvanut mielikuvissa aivan järjettömiin mittasuhteisiin… miten sellaisessa maailmassa voi löytää itsensä ja tasapainonsa?
Ihmisen henkinen tasapaino on monen tekijän summa. Tämän päivän tasapainon määrittely on liian yksisilmäistä ja sellaisenakin vääristynyttä, materialismiin pohjautuvaa. Tämän päivän arvot ovat ristiriidassa ihmisen luontaisten arvojen (selviytymisen edellytysten) kanssa, ja siinä ristiriitaisessa tilassa ihminen on altis uskomaan mitä hänelle opetetaan ja uskotellaan. Tätä kautta hän kadottaa viimeisenkin maalaisjärjen rippeen joka pitäisi kuivilla vaikka koko muu yhteiskunta ajautuisi kaaokseen.
Näiden ilmiöiden värittämää maailmankuvaa me todistamme juuri tällä hetkellä. Siksi me luemme, ja kommentoimme I. Luomankin hyvin fokusoivaa blogia.
E.K.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteiskunnalle työllisyys on numero yksi. Työtön massa on uhka yhteiskuntarauhalle – työttömyys pitkällä jaksolla ajaa muutokseen, jopa väkivalloin.
Kansantaloudellisesti on kannattavampaa ylläpitää jopa tuottamattomia työtehtäviä kuin jättää työttömien massat ajalehtimaan populistien ja karismaattisten kansanjohtajien ”armoille”.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu näkökulmasta. Jos asioita tarkastelee ekologiselta pohjalta, niin nimenomaan tuottaminen ja kuluttaminen vain tuottamisen ja kuluttamisen vuoksi lisää ympäristökuormitusta joka on kestämättömällä tasolla jo nyt. Epäilen että yhteiskuntarauha järkkyy ekokatastrofin alla paljon pahemmin kuin työttömyyden aiheuttaman epävarmuuden vuoksi. Kumpi on pienempi paha? Lisäksi, yhteiskuntajärjestelmää voidaan muokata ja kohtuulliset levottomuudet pitääkin ymmärtää signaalina korjaustarpeesta ennemmin kuin koettaa niitä keinotekoisesti välttää. Toki tämä on vain minun mielipiteeni, talouskasvu-uskovaiset eivät tähän yhdy.
Omavarainen elämäntapa (jonka tärkeyttä aiemmin jo korostin) poistaa työttömyyttä ja parantaa henkistä hyvinvointia ihmisen ymmärrtäessä itsensä elättämisen perusmekanismin terveessä muodossa. Se mekanismi on pahasti kateissa hälyttävän suurelta osalta ihmisiä. Seurauksena ahdistusta ja pahoinvointia kun kaikki eivät kuitenkaan voi olla ”voittajia” kilpailuun ja menestykseen perustuvassa yhteiskuntamallissamme. Omavaraisuuden alasajo kaikilla tasoilla aiheuttaa myös monimuotoisen riippuvuuden asioista joihin ei itse voi juurikaan vaikuttaa. Tämä vahvistaa epävarmuuden tunnetta ja tuottaa mielenterveysongelmia. Siihen tapiksi vielä jatkuvat esimerkit yhteisiä asioitamme hoitavien luottoihmisten korruptiosta ja kähminnästä, niin eipä tarvitse juuri ihmetellä jos ihmiset voivat huonosti.
E.K.
Ilmoita asiaton viesti
Eläinkunta on pitkälti omavaraiselossa. Ehkä pisimmälle kehittynyt yhteisömalli on muurahaisilla ja termiiteillä – vuosimiljoonaisen evoluution tulos. Samoin kastemadoilla ei ennen vahvaa ihmisvaikutusta tiedetty olevan sairauksia!
Ilmoita asiaton viesti