Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Otan ja annan - vastavuoroisuutta!

Yksilökeskeisessä maailmassa jokainen päättää yksin etujensa toteutumisesta. Yritys on useita yksilöitä. Työnantaja on edustava ja/tai omistava yksilö vastassaan lukuisampi määrä työpanosyksilöitä. Päätöksissä yksilö häviää voimakkaammalle ja/tai lukuisammalle joukolle.

 

Tänään tupo (tulopoliittinen kokonaisratkaisu) on toistaiseksi historiaa. Pitäisikö myös valtion monikeskeiset tukiaiset, apurahat, riskilainat ja takaukset olla yrityksille myös historiaa? Yritystukiahan voidaan verrata tietyllä tavalla maataloustukiin. Kummassakin halutaan säilyttää omavaraisuutta niin työssä kuin ravinnossa.

...

 

[21022005Eteläranta 10 parkaisi jälleen valtiota apuun keskusteltaessa uusien riskiyritysten perustamisesta. Yksityiset sijoittajat eivät lähde innovointiin mukaan, ennenkuin valtio antaa siemeniksi alkupanokset, siis ottaa osaa riskin kantoon.

 

Yritystoiminta on ymmärretty pääomasijoittajan riskinkantona; siis kun sijoitan, niin voin myös saada korkoa sijoituksilleni. Nyt yksityisen pääoman suurin eduspuhuja parkuu valtiolta rahaa, jotta riski pienenisi itse yksityiselle pääomalle (uutisoitu TV:ssä 21.02.).

 

 

Lipposen hallitukset isällisesti ylläpitivät palkkamalttia

Koko 90-luvun valtio edesauttoi voimakkaasti yrityselämää ja nostikin voitot ja osingot kasvu-uralle. Tuloksena oli ylikorotetut osingot juuri ennen kuin säädetty uusi pääomatulojen laki astui voimaan. Pääomaa on paennut Suomesta tuottamaan työpaikkoja ulkomaille.

 

Poliitikot ovat hiljaisesti tukeneet yritystoimintaa, jolloin vienti on saatu nousemaan ja palkat on järkevästi pidetty hyvin maltillisella kasvu-uralla. Tarkoitus oli hyvä ja tuotosta syntyi, mutta raha katosi suurelta osin ulkomaille.

 

Selitykseksi annetaan kilpailukyvyn turvaaminen menemällä sinne, missä on kysyntä sekä edullinen ihmistyövoima. Tämä kelpaisi selostukseksi, mikäli olisi vastaantuloa itse kotimaan tuotantotoiminnassa, mutta ei, voittoja jaetaan avokätisesti omistajille, jopa kiihdyttämällä osingon maksua siinä pelossa, että valtiokin pääsisi saamaan vastakaikua omille tukitoimille yrityksiä kohtaan.



Vastuullinen teollisuuspolitiikka ei ole yksipuolista

 

Vastuullisuus on vuorovaikutusta ja ennenkaikkea työllisyyden hoitoa. On totta, että Suomi valmistautuu kovaan kilpailuun halpatyövoimaa vastaan. Siinä me häviämme. Yritykset menivät tuon ominaisuuden perässä ja jättivät investoinnit ja ennenkaikkea tuotekehityksen vähemmälle itse kotimaassa.

 

Me pärjäämme erikoistumalla huippuosaajiksi meille luontevilla aloilla ja tämä vaatii panoksia tuotekehitykseen, joka on myöskin riskialtista. Valtio ei voi olla aina se hätään huudettu, nyt on vastavuoroisuuden aika.



Nyt yritysmaailma kinuaa lisää rahaa valtiolta

 

"Edes nyt muutama kymmenen miljoonaa euroa, luulisi noin pienen rahan jostain löytyvän", oli kommentointi linnoituksesta, joka vahtii yksityisen pääoman sekä työnantajien etuuksia Etelärannassa. Eteläranta voisi mieluummin kaikessa hiljaisuudessa kannustaa omia pääomajoukkojaan ottamaan vastavuoroisesti vetovastuuta uusien yrityksien perustamiseksi, eikä huutaa valtiota hätiin.

 

Luulisi tuon muutaman kymmenen miljoonan euron löytyvän niistä osingoista, joita on runsaskätisesti jaettu. Pääomapiirit tuntevat riskit ja vastuut, nyt on aika ottaa tuo vastuullisen sijoittajan asema. Kysymys on vastuusta ja kotimaasta.

 

Tämän tyyppiset toimenpiteet, mitä pääoman käyttöpiirit nyt esittävät, ei vahvista heidän asemaansa edes henkisen kotimaan tunnustajina. Tämä tuo entisestään mielikuvaa pääoman maattomuudesta toimiessaan suvereenisti yli rajojen sinne, mistä suurin raaka hyöty on saatavilla.

 

Miksi valtiota halutaan ”kupata” ja miksi sinne ei haluta maksaa?

 

Valtiovallan asema on edesauttaa huonoina aikoina ihmistä ja yrityksiä, mutta vastavuoroisuus syntyy hyvien vuosien tullessa. Mikäli me uskomme itseemme, niin tuo sijoitus innovaatioihin löytyy helposti pääomapiireistä ja tällä kertaa ilman valtiota. Tämä nostaa kansallista luottamusta kotimaisen huippuosaamisen jatkuvuuteen.

 

Pitääkö valtion oll aaina se viimeinen riskinkantaja – missä menee yksilön ja yhteiskunnan vastuunottorajat?

Ilkka Luoma

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Lisbeth Swarthzkopff (nimimerkki)

Jokainen yksilö ottaa aina kun se on mahdollista.

Vieras (nimimerkki)

entä jos valtiokin ottaisi aina kun se vaan voi, jopa lain rajamailta.

Lisbeth Swarthzkopff (nimimerkki)

Yhteiskunta ottaa aina kun laki tai asetus niin vaatii, jo yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.

Ilkka Luoma

Yhteiskunnan on aina otettava, kun laki tai asetus sitä vaatii, ei voi jättää niin köyhää kuin rikastakaan eriarvoiseen asemaan.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Valtion on otettava, jotta se voi jakaa!

Ilkka Luoma

Eläinkunnassa ravinto napataan heti kun se on saatavilla. Harvat varastoivat, ja sekin vain "tiedettyä" vaikeaa aikaa varten.

vieras (nimimerkki)

Mikä eläinlaji hamuaa yhteisista varoista jopa 1000 -kertaisia määriä yli tarpeensa muihin nähden?

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Muu eläinkunta elää niukkuuden reaaliaikataloutta, tässä se suuri ero ihmiskuntaan.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Se on evoluution rakentama tulos!

Vieras (nimimerkki)

pitäisikö valtion voida antaa tukiaisia ulkomaalaisille yrityksille, kun suomalaiset yrityksetkään eivät "suostu" Kiviniemen vastavuoroisuuteen investointien kotimaisuuden suhteen?

Vieras (nimimerkki)

näyttää siltä, että vain todellisen hädän hetkellä syntyy 'kansallinen tupo' ja solidaarisuus yhteishengessä puolustaa yhteistä aitosuomalaisten kotimaata.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Nythän olisi se oikea aika heittää oma kotimainen itsekkyyssuomivaihde päälle!

Ilkka Luoma

Yhteiskunnan intessin pitää olla omien eli kotimaisuuden tukemisissa, jotta syntyy tuottavia työpaikkoja, mutta miksi yritys saa tukiaisten jälkeenkin viedä lisäinvestoinnit ulkomaille, jossa ne "huonommin" työllistävät aitosuomalaisia? Kenellä on minkäkinlainen velvollisuus ja kunniantunto.

Viittaus Mari Kiviniemen vastavuoroisuudesta liittyen laajaan yhteiskuntasopimukseen.

vieras (nimimerkki)

Moni yritys viittaa nimenomaan tuohon työllistämisvaikutukseen sekä yhteisöverojen maksuun, omivat helposti myös kunnian työntekijöidensä maksamiin veroihin ja kulutukseen.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Onnistuuko edellisen hallituksen de facto pääministeri, kun hän on nyt virallisesti pääministeri?

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Yritys on aina itsekäs, kuten mikä tahansa yksilö, joka pyrkii lisääntymään eli kasvamaan!

vieras (nimimerkki)

ikuisuusriita, yhteiskunta haluaa tasata tuloja ja yksilö haluaa kahmia tuloja.

Vieras (nimimerkki)

Koko maapallon paras tilanne yhteisessä koitoksessa olisi yhteinen koko maapallon mittainen uhka ulkoavaruudesta, tällöin löytyisi yhteistä konsensu ja auttamistahtoa.

Ilkka Luoma

Tuossa tilanteessa YK saisi kerrankin tehtävän, jonka takana olisi kiltisti kaikki maailman maat!

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Konsensus syntyy aina yhteisen uhan tai päämäärän siivittämänä!

Ilkka Luoma

Siis yritystoimintana voimme harjoittaa reaaliarkielämää, ja yhteiskunnan kautta hurskastelua hyvittääksemme sieluamme.

vieras (nimimerkki)

USA:ssa omantunnonpistoksen saanut suorittaa verovähennykseen mahdollistavan lahjoituksen vähävaraisille.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Juurikin näin! Kuten Hollywood elokuvat ja niiden loppuhuipennus, esim. eilinen Kevin Kostnerin "Meripelastajat"...

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Yksilöiden muodostama yhteiskunta tasaa, koska inhimillisyys syntyy vain joukoista, joiden halu on muistaa yksilöitä.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Se on sitä kasvun hokemapolitiikkaa!

Toimituksen poiminnat