Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Onnensa huipulla - mitä se on?

Sunnuntain HS:ssa oli väite otsikossa vailla vertaansa. "Onnensa huipulla" oli raflaava ja väkevä ilmaus tietäessämme Suomen merkittävät itsemurhaluvut, etääntyvän nuorison ongelmat (varsinkin pojat), yksinäiset vanhukset, laitoksissa olevat ikääntyneet henkisen elämän ja kuoleman rajamailla kituvat.

 

"Mielisairaat" täyttävät avoimet ja suljetut laitokset, yhä suuremmaksi käyvä lääkkeiden syönti sekä aivan uutena ilmiönä noin 50-vuotiaiden miesten kuolemat hyvin koulutettuina ja työssään myös menestyneinä. Lisäksi epidemian lailla hiipii myös laaja työväsymys, joka vielä laistaa tutkijoiden mittarit ja havainnot.

...

23072006 - Arvaan HS-kirjoituksen perustuvan tilastointiin, teknisiin tutkimuksiin, tulotason keskimääräiseen nousuun, parempaan ostovoimaan ja lisääntyvään vapaa-aikaan. Onni ja onnellisuus eivät lähde tunnetusti ja tutkimuksellisesti rahasta eikä kulutusvoimasta, se lähtee tyytäväisyydestä.

 

Tänä päivänä on entistä enemmän moniongelmaisia, yksinäisiä, mutta sinänäsä hyvin toimeentulevia. Alkoholin kulutus on kasvanut entisestään, sairaspoissaolot lisääntyneet ja varsinainen työn maasta muutto ei ole vielä edes täysillä alkanut. Pelko jäytää tietyillä toimialoilla, tiedämme, että meidän kilpailukyky on syöty korkeassa palkkatasossa (sarjatuotanto ja perussuunnittelu).

 

 

On totta, että yli 50 prosenttia kansasta voivat materiaalisesti aivan hyvin

Ymmärrän artikkelin "rauhoittavan merkityksen" lukijoille, mutta eikö olisi hyväksi tunnustaa asioita ja katsoa ympärille. Monet tutkijat ovat "tutkimuslinnoissaan" kaukana lähiöpubeista, poliisien arkipäivästä, sosiaalityöntekijöiden toimistokopeista. Papit tietävät myös hyvin arkiharmaan todellisen tilanteen.

Onnellisuutta eivät ole elintason kaukojäähdytyslaitteen Helsingin keskustassa, onnellisuutta eivät ole kasvavat maastoautot, nousevat asuntojen hinnat, eikä varsinkaan bruttokansantuotteen nousu. Voisimme mieluumminkin kysyä mikä on meidän nettokansantyytyväisyyden aste.


Vale, emävale ja tilasto – näinkö se menee?

 

Tilastot, joihin useasti viitataan tehtäessä "onnellisuustutkimuksia" ovat yhtä harhaanjohtavia kuin työttömyysluvutkin, jonka todellista määrää ei tiedä kuin työttömät itse. Tilastojakin on monia aina tarvitsijansa mukaisesti.

Kuinka voi olla mahdollista silmien sulkeminen, voiko keskiarvoajattelu hämätä ja sokeuttaa myös asiantuntijat, jotka näyttöpäätteidensä ja numeeristen esitystensä myötä ovat yhtä kaukana todellisesta elämästä kuin nettopalkka määrätystä lääkeannoksesta.



Tämä vastine on tehty kritiikillä, rakentavuudella ja ihmisyydellä

 

Huuto kansalaiselta perustuu mm. sosiaalityöntekijöiden, psykiatrien, lääkärien, apteekkareiden, poliisien, hautausurakoitsijoiden ja sairaaloiden henkilökunnan haastatteluihin, toki "epätieteellisin" menetelmin, enkä voi myöskään missään nimessä väheksyä niiden monien pappien hiljaista kertomusta pahaa oloa tuntevista ihmisistä, joka ei muuten katso kulutusvoimaan.

Olen alle liittänyt muutamia lehtikirjoituksia aiheesta ja vähän sen vierestä, ne ovat julkaistut suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä viimeisen vajaan vuoden aikana. (Ne löytyvät myös tältä blogilta).

 

BLOG -   http://ilkkaluoma.blogspot.com

Rakentavasti menestystä tutkimustyöhön kuin journalistiikan kriittiseen maailmaan,

Ystävällisesti,

Ilkka Luoma
Kiina - konsultti ja näkökulmamarkkinoija

http://edustajaehdokas.blogspot.com

http://www.facebook.com/first.ilkka

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Jukka-Pekka Vasara

Suurimmat onnettomuuden syyt Suomessa ovat alkoholismi ja työttömyys, usein vielä yhdessä nautittuna. Parasta sosiaalipolitiikka olisi luoda mielekkäitä työpaikkoja joissa pärjää työkyvyltään hieman vajaakin henkilö, jopa hieman viinalta tuoksahtava.

Kyllä näitä olisi vaikka kuinka paljon mm. kierrätyksen, ympäristönhoidon jolla tarkoita ympäristöä todella laajasti sekä vaikkapa vanhustenhoidon tukipalvelujen parissa. Jonkun verran voitaisiin myös tukea yksityistä sektoria työllistämään vajaakuntoisia. Kustannuksetkin olisivat loppupeleissä pieniä koska säästöä syntyisi sosiaalimenoissa. Tähän kun yhdistäisi pienen perustulon niin sosiaalitoimi olisikin siinä :)

Ilkka Luoma

Asiaa. Mutta miksi ihminen alkoholisoituu? Kaikkien, suurienkin ongelmien takana on jokin "pienen pieni" virheliike, joka käänsi "kelkkaa" ... kuka määrittää ja osaa huomata nuo virheliikkeet? Olemmehan KAIKKI kaksivuotiaina niin viattomia ja vilpittömiä, missä menee "pieleen"?

Jukka-Pekka Vasara

Syitä on monia mutta työttömänä olo tuntuu tarkoituksettomalta ja aikaa piisaa, myös rahaa sosiaaliturvan ansiosta. Alkoholismi on myös geneettistä: joillekin vain maistuu joten ei alkoholismista päästä kokonaan eroon, ainakaan ennen kuin kokoomuksen ja muiden valtapuolueiden monikulttuurisuusprojekti päättyy Voittoon ja juopuneet kivitetään toreilla.. Tämä taas vaatisi sitä että jostain virtaisi öljyrahantyyppisesti rahaa loputtomasti tai että velat muuttuisivat saataviksi tms. hyvin epätodennäköistä.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Tuo on kaikkeuden kysymys ja siihen ei kukaan kykene antamaan tyhjentävää vastausta. Kuten todettua, virheet alkavat häviävän pienistä tilanteista.

Miksi alun alkaen universumi räjähti (bigbang), tuo tapahtuma oli maailman tähän mennessä pienin yksittäinen muutospiste, todellinen elämän alun keskipiste!!

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Mihin katosivat kaikki ne aputyöt, jotka soveltuivat hyvin niihin erikoistuneille ihmisille, ja toivat heidät yhteisöllisyyden piiriin?

Ilkka Luoma

Luoko pitkäaikaistyöttömyys mielenterveysongelmia ja kenen mielestä?

1950- ja 60-luvuilla oli runsaasti työpaikkoja, joihin pääsi yksinkertaisellakin osaamisella työhön. Työt olivat teollisuuden ja palveluiden aputöitä, jotka olivat osana kokonaisuutta välttämättömiä, mutta joiden tekijäksi kelpasi yhteiskunnallisesti "lahjattomampikin" ihminen. 40% mielisairaaloiden asiakkaista hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Työtehtävien vaativuus kasvaa nykyaikana entisestään.

Suomi on sairaanhoidossa vielä maailman huippumaita. Suomessa huolehditaan myös mielisairaista kapasiteetilla promille koko kansakunnasta. Säästö- ja juustohöyläpolitiikka vie kuntia, kuntainliittoja ja sairaanhoitopiirejä ahtaalle, jolloin kotiinlähetyksistä kohoaa uutisoinnin aihetta traagisina otsikoina. Nykymallisessa markkinataloudessa myös mielisairaanhoito on hinnoiteltu ja pelissä on tavoiteasetanta. Veronmaksajat vähenevät Suomessa ja eliniänodote kasvaa entisestään. Ihmiset ikääntyessään yksinäistyvät ja erakoituvat kaupunkikaksioihinsa. Hoitotarve kasvaa psykiatriassa.

Yleislääketieteen hoitopäivän (somatiikka) hinnaksi on määrätty 1150 euroa per päivä. Psykiatriassa se on 630 euroa. Mielisairaaloissamme vuodepaikoista on n. 75% aina käytössä. Ihmiset tarvitsevat stressin, burn-out -ilmiöiden, yleisen jatkuvan huolen ja kiristyneen perhe-elämän vuoksi enemmmän päivystyskäyntejä hinnalla 110-273 euroa per käynti. Sairaidemme joukossa on myös "lopullisesti menetettyjä" ja yhteiskunta joutuu vakavimman toden eteen, koska päätökset on tehtävä myös heidän osaltaan.

Sukulaiset ovat etääntyneet iän myötä, kunnes yksinäisyys kohtaa ja ainoaksi elämän helpotukseksi koituvat mm. mielisairaalat. Samalla tavalla "normaalit" ihmiset hakeutuvat apteekkiin, pankkiin ja lääkärin vastaanotolle puhekaverin puutteen vuoksi. Monet "mielisairaiden" kontaktiotot olisi voitu välttää vastuullisemmalla sukulaishuolehdinnalla. Kaukoidässä kolmannen polven lapset saavat arvokasta elämänkokemusta isoäideiltään ja -isiltään.

Työ vaatii tai halutaan vaativan nykypäivänä yhä enemmän; miltei tehtävä kuin tehtävä, niin kolmen kielen osaaminen, kansainvälinen businesskokemus, 15 vuoden työkokemus ja alle 35 vuoden ikä; näitä tavoitteita ei monikaan täytä ja kummallinen dilemma: työvoimapulan ja työttömyyden yhdistelmä on tosiasiaa. Me ihmiset emme ole samasta puusta, vaan olemme yksilöitä ja kaikki eivät jaksa ponnistella, pyrkyröidä, taistella ja kyynärkikkailla itseään nykymaailman markkinamekanismimenestyjien joukkoon.

Osa "palaa henkisesti loppuun" ja hakeutuu hoitoon pettyen omaan "osaamattomuuteen". Arkipäivän arvostus voisi kohdentua myös kädentaitoihin, jolloin "business- ja virkamieskikkailua" osaamattomat hiljaisemmatkin itseään vähemmän tyrkyttävät saavat tehtäväkuvan, josta saa osallistumisen ja yhteisöllisyyden tyydykettä. On muitakin mittausmenetelmiä kuin optiolauenta, urakkakorvaus ja nuolaisulisä.

Tänä päivänä uudet psyykelääkkeet palauttavat veronmaksajiksi akuuttipotilaita 2-4 viikon "hoitokierrolla", rivakammin kuin ennen. Pitäisi olla muitakin keinoja kuin lääkepumppaus. Yhteiskunnalle olisi edullisempaa järjestää osallistuvaa työtä, miltei mitä tahansa, kunhan ihmiset pääsevät takaisin yhteiskuntaamme tuoden hyödylliseksi kokemisen tunteen tekijöilleen.

Mielenkiinto on liiaksi kohdistunut henkilökohtaisen tulon valvontaan, huomaamatta, että ympärillä hätä ja tarve kasvaa heikentäen pitkällä aikavälillä myös "terveiden" elinoloja. Tänä päivänä kansalaisille tuputetaan lennä Matti, lennä -elokuvaa muistutuksena ihmisen julkihädästä unohtaen kaiken sen glamourin ja kansallistunteen mitä nuori Matti Nykänen aikoinaan Suomen kansalle antoi maailman kautta-aikojen parhaana mäkihyppääjänä. On tekojen aika.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

Työn pitää olla valtion erityisessä suojeluksessa ja työ on tarkoitettu ihmisille, joilla on velvollisuuksia ottaa osaa yhteiskunnan ylläpitoon.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Eikös se sinun oppi-isä Kekkonen puhunut työn merkityksestä, julisteli hätätiloja ja hajotti eduskuntia, kun työttömyys nousi 65.000:een! ;)

Ilkka Luoma

Tuolloin työnarvostus ja työn välttämättömyys olivat eri dekadeilla kuin nykyään - tulevatko nyt tänään elämän lähtökohdat liian helposti?

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

2.3.2011 08:27 Meinaatko, että "Norjan tauti" olisi ratkaisu elämään, ei tarvitsisi tehdä mitään? Norjalaiset tekevät, ja ovat maailman ainoa valtio, joka ei ole velkaa kenellekkään.

Ilkka Luoma

Pitäisikö norjalaisten nyt jakaa onneaan kaikille pohjoismaalaisille veljilleen ja siskoilleen?

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Miksi? Mitä me olemme jakaneet? Sen sijaan Norja, Ruotsi ja Suomi voisivat yhdistää pohjoisesta oman itsenäisen Saamen valtion saamelaisille ja näin lunastaisimme oikeudenmukaisen historiaratkaisun!

Ilkka Luoma

2.3.2011 11:17 Nick Rigel
VAST
Aiheen vierestä menee, mutta menkööt:

'Bigbangin jälkeen äärettömän lyhyen ajan jälkeen kaksi olematonta kohtasivat ja vetovoima erilaisti loput nykyiseen muotoonsa, joka venyy loputtomiin ja repii pimeää energiaa jatkuvasti lisää' [fil.& fys./kem.]

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Oliko juuri hiukan aikaisemmin tuota tilannetta täydellinen tasalaatuisuusharmonia?!

Ilkka Luoma

Edelleen otsikon vierestä - kosmologi ja professori Kari Enqvist koettaa mm. tuota kohtiota ratkaista, kuuluu niihin maailmaa syleileviin ydinperuskysymyksiin - siis ei tietoa!

Ilkka Luoma

2.3.2011 20:24 Nick Rigel
VAST
Samaa mieltä - saamelaisille voidaan rajata heidän oma ikimuistoinen ja ikiaikainen nautinto-oikeutensa, omaksi maakseen. Olisiko se saamelaisten onni siellä?

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Saamelaisten onni olisi varmaan halu harjoittaa vuosisataisia perinteitään rauhassa muun maailman juurikaan puuttumatta niihin.

Ilkka Luoma

2.3.2011 08:27 Jukka-Pekka Vasara
VAST
"Juopuneet kivitetään torilla!"

Ihminen on halunnut kautta-aikain humalluttaa ja huumata itseään - matka onnelaan on kemikalisoitu jo vuosituhansia. Oikotie onneen on liiaksi "onnellistettuna" kivetty tie kerrannnaisina helvettiin, kuten niin monet miljoonat sen tiesivät ja tietävät!

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Huumeiden ensikäyttäjät luulevat ja haluavat tuon oikotien "onneen", mitä teemme?

Ilkka Luoma

Tunnettu onnellisuustutkija on prof. Jouko Lönqvist, joka maalaa onnea keskiarvoista!

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Kallupeista ja tutkimuksista vedetyt keskiarvot ovat hyvin arveluttava periaate vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen!

Ilkka Luoma

Kallupit ovat median keksimä keino päästä vaikuttamaan.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

3.3.2011 04:58 - Enqvist sanoi kerran, ettei mitään ole olemassa, ei siis onneakaan!

Ilkka Luoma

Kosmologit pohtivatkin päivästä toiseen olemattomalla aikajanalla näitä tyhjänpäiväisyyksiään! ;)

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Olen pitkään pohdiskellut mitä on atomin ytimen ja elektroniverhojen välissä! Mielipiteitä?

Ilkka Luoma

2.3.2011 11:17 Nick Rigel
VAST
Kosmologit ovat menneet jo Bigbangia edeltävään aikaan, nk. miinusajalle, jonka pohdiskelu entisestään tyhjentää mieliä ;)

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Tekeekö tuon miinusajan pohdiskelu kosmologit onnellisiksi?

Ilkka Luoma

"Kel Onni on, se Onnen kätkeköön"

Ilkka Luoma

3.3.2011 10:51 Nick Rigel
VAST
Esitähän tuo kysymys prof. Kari Enqvistille, pitää palstaa ainakin Tähdet ja Avaruus -lehdessä [URSA] - Uskompa, että Enqvist on Onnensa huipulla, kun tuon kysymyksen saa ruudulleen purtavaksi! - muuten Rigel on yksi tähtitaivaan suurimpia tähtiä ;)

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Katsotaanpa nyt mitä kosmologi vastaa! ;)

Ilkka Luoma

Minulla on pari henkilökohtaista kokemusta Enqvistista. Osaava puolinero, joka on kylläkin aika itseään täynnä. Haluaa Nobelin, ja kukaan muu ei voi oivaltaa sellaista mikä on hänelle varattu ;) Teräville tavallisille hyvä kansankielistäjä - menee silti monien "hilseen" yli.

Kari Enqvist saattaa olla onnensa huipulla, kun kosmologia avaa "viimeisen" salaisuutensa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset