Hyvävelipiiri ylimmässä kerroksessa

Duunarin kenkä: "...monoa rötöstelijöille ja kähmijöille..." *]

Finnair ja sen toimitusjohtaja, entinen nokialainen, Mika Vehviläinen pyörivät uutisissa niin kauan, että kaikille tulee tutuiksi yleisimmät keinot saada etuisuuksia osin moraalia hipovalla tavalla. Lattiataso voi nautia kilometrikorvauksista, se on erinomainen veroton "ansaintaväline". Ylemmissä kerroksissa työsuhdeasunto on hämmästyttävän iso etu, kuten Case Vehviläinen todistaa - 6.000 euron kk-vuokra kutistuu 2.000 euron vuokraksi palkasta (verotettava vapaa asuntoetu) - tästä edusta yritys maksaa myös tulonsiirtoja yhteiskunnalle 1].  ---

...

[2006] Uutisointi pulppuaa lisääntyvästi ylimpien johtajien palkka- ja palkkionousuista. Tavalliseen kansalaiseen nähden jättikokonaisansioita perustellaan vastuulla, riskillä ja kovalla kilpailutilanteella. Perusteluina kuulee myös ulkomailla maksettavan, erityisesti USA:ssa, vieläkin suurempia palkkioita.

Suomen selitetään tarvitsevan kilpailukykyistä palkkausta johtajilleen. Palkka- ja ansioerot ovat revähtäneet rikkomaan kansallista yhtenäisyyttä kohtuuttomasta ja yksipuolisesta rahanjaosta, kuitenkin siitä koko henkilöstön yhdessä tekemästä kokonaistuloksesta.

Vertauksena olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat rauhanajan ylimpien upseerien palkat ja palkkiot. Olisi myöskin hyväksi kansallisesti tietää mitä ja minkälaista palkkaa tai korvauksia maksettiin talvi- ja jatkosodissa kenraaleille, joilla oli suorassa komennossa jopa 10.000 ja 50.000 sotilaan keskittymiä; ne olivat organisaatioita, joita johdettiin todellisessa kilpailutilanteessa riskinä oman hengen menetys.

Vastuullisimmillaan joukkoja johdettiin eturintamassa esimerkkinä sotilaille (työntekijöille). Karismaattisimmat johtajat tunsivat alaisensa ja kantoivat heistä huolta sekä altistivat itsensä; tuolloin oli tosi kyseessä ja miltei poikkeuksetta kaikki tunsivat yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisestä taistelusta yhteisen päämäärän hyväksi.

Nyt johtajat seurustelevat omistajien kanssa

Tänä päivänä yhtiöiden johtaminen on useasti seurustelua omistajien kanssa hännystellen lisäpalkkioita. Joukkojen tuntemus tehtaiden ja konttoreiden lattiatasolla ei ole kiinnostavaa, koska tulos mitataan YT:nä ja tuloksena, unohtaen, että edellisten vuosien voitot synnyttivät koko yhtiö kaikkine työntekijöineen. Ylimpiä johtajia vaivaa ähky ja kilpailukykymandran vaikerrus, ymmärtämättä todellista vastuuta, itsensä peliin laittamista ja todellista riskin kantokykyä. 

Suomalainen tulevaisuus elää koko väestössä ...

ja sen aikaansaamassa hallitussa kulutuksessa, ei sen hokemassa jatkuvasta kasvusta. Yhteiskuntamme elämisentaso perustuu keskiarvokansalaisen työhön, ansaintaan ja kulutukseen. Johtajiston omahyväkehu erinomaisuudesta saneeraajana ja YT-haina on lyhytnäköistä kansalaispolitiikkaa (kansalaispolitiikka = yhteiskunta).

Ylimpien johtajien rykimä kansainvälisestä kilpailusta on helpoin tapa selitellä omaa kykynemättömyyttä luovuudesta ja joukkojen mobilisoimisesta uusille urille, jossa vastuukysymyksenä on uuden työn luonti eikä helpoimpana tienä siirtää tuontantoa halvempiin maihin. Toimitusjohtajan todellisena ainoana riskinä on häpeä potkuista ja kuittauksesta kultaisessa kädenpuristuksessa.

Innovaatio ja kyky olla esimerkkinä "taistelussa",

jossa riskit ovat 10.000 ja 100.000 euron kk-palkkalaisille olemattomia verrattuna tosijohtajiin muinoisilla rintamilla, joissa riskinä ja vastuuna oli hengen menetys ja Isänmaa. Tuolloin vastuukenraalit eivät kitisseet ruotsalaisten kenraalien paremmista palkoista, vaan kantoivat kykyä olla johtajia ja sotilaidensa esimiehiä esimerkkinä pelottomuudesta ja nokkeluudesta käyttää yhteiseksi hyväksi joukkojansa ja luoden taktiikoita, joilla Suomelle turvattiin Itsenäisyys.

Itsensä peliin laittava oikeudenmukaisuutta ymmärtävä johtaja kykenee motivoimaan joukkojansa/ työntekijänsä myös luopumiseen saavutetuista eduista turvattaessa työpaikkoja ja työtä. Hetkellinen menetys voi olla huomisen saavutus.

Verrannon mielekkyys? 

Tämän kirjoituksen vertaus ylimpien upseereiden ja nykyisten toimitus- ja pääjohtajien kesken ei ole sittenkään kaukaa haettu. Pelissä tässä vertailussa ovat kuitenkin velvollisuus, riskinkanto-, vastuukyky, huolehdinta ja joukkojen/työntekijöiden hyödynnös yhteiseksi hyväksi.

Tiukkoina vuosina Suomen armeijaa ei voitu siirtää halvempiin maihin, vaan karismalla johtaja itsensä peliin laittaen johtaa joukot/työntekijät yhteiseen voittoon. 65 vuotta sitten Suomessa oli pahin mahdollinen kilpailutilanne, jossa Suomi oli yhtenäinen ja silloinen YT-neuvottelu ei vähentänyt "henkilöstöä", vaan keskitti heidät uudelleen ja hyökkäsi.

Merkittävä todellinen vastuujohtaja ...

poistui viimeiselle iltahuudolle suurten kansalaisjoukkojen saattelemana aurinkoisena alkukevään päivänä 2004. Miksi johtajan vastuu poikkeaisi alaisia kohtaan niin rauhan- kuin sodanaikana? Molemmissa on kyse vastuusta huolehtia.

Monet markkinatalousintoilijat pitävät kilpailua niin kovana, että se muistuttaa "sotatilaa". Onko rauhanajan vastuu vähäpätöisempää kuin sodanajan? Onko niin, että aitoa vastuunkantoa havahdutaan näkemään vasta hätätilassa, muutoin henkilökohtainen pyrkyryys ohittaa kokonaisvaltaisuuden ja yhteisen päämäärän? Mihin on kadonnut kunniantunto?

-Kirjoitus tarkoituksella kärjistäen vertailuesimerkki hakien epätavallisesti, mutta todellisuudessa vertailukelpoisesti keskustelun avaamiseksi vastuullisuudesta, oikeasta riskinotosta, kilpailukyvystä, tekijöiden huolehdinnasta ja yhtenäisyyden hallinnasta, -kirjoittaja-

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

PS

"Vehviläinen jatkaa siitä, mistä Lilius Fortumilta aikoinaan aloitti ..."

*]

Ylimmän johtajiston palkat ja palkkiot ovat nousseet kiivaasti samassa tahdissa kuin nokkelat tirehtöörit huomasivat työntekijöiden palkkojen olevan kansainvälisesti korkeat. YT-ralli käyntiin ja duunareille kenkää. Kovia kokenut kenkärähjä yksinäisenä yhtä kehnokuntoisen kuorma-auton lavalla valmiina kilometritehtaalle. Tänä päivänä YT:n kautta "kenkää" saa helpommin kuin aikaisemmin. Työ on pätkittäistä ja varmaa "uraputkea" ei synny kuin onnekkaille "isokenkäisille". DSC_11655.JPG. 20. huhtikuuta 2006, klo 13:57. 1/640s, f4.5, 66mm. 2,7MB. Photo by Ilu 2006. Nikon D70. 

...

1]

Vapaa asuntoetu. Jos kaverin br. palkka on esim. 20.000 euroa per kk, niin tähän lisätään vapaan asuntoedun verotusarvo, esim. 2.000 euroa, jolloin veroa maksetaan kokonaistulosta 22.000 euroa. Valtio saa sotu-maksuja 22.000 eurosta 20.000 euron sijasta. Kaveri hyötyy todelliseen markkinahintaiseen vuokraan 6.000 euroa nähden sen erotuksen, mikä on 6.000 euron ja 22.000 br. palkan verotuksen jälkeinen netto, ennen ja jälkeen vapaan asuntoedun. Esim. jos veroprosentti on 40%, maksetaan 20.000 euron kk-palkasta karkeasti 8.000 euroa veroa, siis käteen jää noin 12.000 euroa, jos taas vapaan asuntoedun kaveri maksaa saman 40% veroa 22.000 euron kk-palkasta on se noin 8.800 euroa, siis käteen jää 11.200 euroa - tästä voi jokainen nyt laskea ja nähdä, että vapaa asuntoetu sopivan ikäisestä asunnosta on mukava etu!  :-)   ...  Kaikki tämä on tänään täysin laillista, mutta miten käy duunarin rock´roll?