Väkivalta on osa ihmisyyttä – sanoimmepa miten monta
kertaa tahansa ”ei enää koskaan!” ---
Taistelu elintilasta, reviiristä on ensimmäinen evoluution oppitunti ja se
istutettiin geenistöömme jo satoja miljoonia vuosia sitten.
Vaalien
kuin vaalien lähestyessä kaikki poliitikot haluavat uusia
valtakirjansa. Tämä edellyttää jonkinlaista ulostuloa ja
huomioitsemisen heräämistä itse äänestäjiä kohtaan. Eurovaalit
lähestyvät ja jälleen havaitaan aktiivisuutta hiljaiselon jälkeen
– ainakin täällä kirjoitusrintamalla. Useat avustajat ovat siis
jälleen saaneet työtä.
Kätköksissä oleva kiltteys ja vilpitön
sinisilmäisyys kasvatti surumielisyyteenkin joskus vaipuvan urospuolustajan
nousemaan kapinaan – mutta usein vain perhettään ja sukuaan kohtaan. Henkinen
voima ei aina saattanut riittää muuhun – ja seuraukset olivat nähtävissä pakoon
juoksevina vaimoina, äiteinä ja lapsina. Mies oli purkanut itseään.
Sodan jälkeen aina sanotaan: ”ei
enää koskaan!”. sota on meissä ja me vaadimme paineenpurkua – aika-ajoin.
Sota lieventää rauhatonta mieltä. Ihminen on myös mahtipontinen ja haluaa
näyttää voimaansa; olemmehan reviiripuolustajia. Tappaminen on jatkuvaa – koko
biosfääri on täynnä tappamista – yleensä ravinnoksi. Me tapamme myös
saavuttaaksemme mitaleja ja arvostusta.
Suomessa ei ole rasismia sen varsinaisessa merkityksessä ja jos hiukan onkin - ovat nuo rasistit hyvin harvinainen pienvähemmistö. Maassa eletään maan tavoilla, kaikkialla - niin Somaliassa, Sveitsissä, Ruotsissa, Kiinassa kuin Suomessakin. Suomalaiset ovat epäluuloisia ja varauksellisia tuntemattomia kohtaan. Olemme reviiripuolustuksessa.
Talouden ja yleisen ahdingon kasvaessa –
herää vastustus kaikkea outoa ja vierasta kohtaan. Tutuilta haetaan turvaa ja
hyväksyntää. Ulkomaalaisia vieroksutaan ja epäoikeudenmukaisuutta vihataan –
kuten ei siedetä myöskään selitteitä, että olemme velkaa kehitysmaille, joista
”vieraamme” usein meille pakolaisina muuttavat.
Kun riittävän kauan härnäät, aliarvioit ja ylenkatsot toista - niin lopulta hän nousee sinua vastaan. Meillä Suomessa on täysi uskonnonvapaus, se on osa läntistä vapauden käsitystä ja merkki näennäisinhimillisyydestämme.
Onko mikään uskonto toistaan arvokkaampi ja miksi meillä ei voisi olla aitoa kunnioitusta toisten vakaumusta kohtaan?
Libyassa kansa raivostui,
Elämämme ensimmäinen reviiri on äidin kohtu
– turvallinen vesiallas, lämmin ja varma ravinto. Luonto on ensimmäisen
reviirin järjestänyt hämmästyttävän monipuoliseksi ja miljoonien vuosien
kehityksen tuloksena lähes täydelliseksi.
Seuraava reviiri on oma perhe – isä, äiti
ja sisarukset, kunnes huomataan oma itsemme, jolloin alkaa minä-minä vaihe,
oppia ikä kaikki, ja monille tuo vaihe jää päälle loppuiäksi. Reviirikamppailu
alkaa jo koulussa – mihin ryhmään kuulutaan ja mihin ei haluta kuulua. Omia
puolustetaan ja vieraita aliarvoidaan.
Juhannuskokko,
-tanssi, juhannussauna ja -grilli – siinä elementtejä, jotka sytyttävät
piintyneimmänkin kaupunkilaisen – veden ääreen, valitettavasti myös veden alle
sepalukset avoimina, mutta kuitenkin
omaisten, läheisten ja ystävien seuraan rauhoittumaan ja valitettavan usein
liiaksi juomaan – suomeksi kännäämään. Saamme taas paljon juhannuslapsia ja
juhannuseroja kuin myös rakkautta ja energiaa elämäämme.
Korkein oikeus hylkäsi epäsuorasti
suoraviivaisen reviiripuolustuksen. Koko eläinkunta, mukaanlukien ihmiskunta on
evaluoitunut reviiripuolustukseen – koska se on ainut tehokas tapa ylläpitää
lajikehitystä ja –valintaa.
Edustaja Jussi Halla-aho
[ps.] oikeuden mukaan rasistisesti ja kansanosaa vastaan kiihottavasti puolusti
aitosuomalaista reviiripuolustusta. Oikeus on nyt näin torpannut luonnon
vuosimiljoonaisen tavan ylläpitää lajistoa elinvoimaisena, ja kullekkin
ryhmälle eniten ominaisilla tavoilla kehityskelpoisena.