Ilkka Luoma Vienti- ja ympäristöteollisuuden hyväksi

Kaikki blogit puheenaiheesta Näyttötalous

Näyttö- ja vertailutalous – mitä se on?

Tänään eletään kulutushokemallista kasvutalouden mantraa – pitää saada kasvua, lisää, enemmän ja usein vielä nopeammin. Jarrua ei ole ihmisen näkökulmasta – ahneus ja halu näyttää vie voiton. 

Toisaalla on kuitenkin jarru ja se on vuosisatamiljoonainen luonto – siis ympäristö biosfäärillisenä evoluutio-ohjelmana, joka elättää biomassojensa kierron myötä myös meidät – ihmiset.

 

Kasvuhokema on saavuttanut maalliset rajansa

Tänään päättyy vuosisatamme lämpimin Joulukuu |0, ehkä koko mitatun historian; ainakin Etelä-Suomessa. Ilmasto lämpenee, syyt me tiedämme, mutta emme juurikaan tee mitään. Toki ilmasto ja ympäristö muuttuu myös ilman ihmistä, mutta ihmisen kanssa muutokset karkaavat hallitsemättomiksi – ainakin meille ihmisille. Niitämmekö nyt sitä mitä olemme kylväneet?

 

Nuoret huutavat äänettömästi hätäänsä ja särkevät itseään!

Media on myös herännyt Aleppon, Mosulin, Venäjän uhan ja Natoon maanittelun väleistä huomioimaan omamme – lapsemme, heidät, joille lastautuu se suuri taakka elättää osaltaan vanhempansa ja yhä vanhemmiksi elävät isovanhempansa.

Kiihdytämmeko hulluuden ajokaistalla riittämättömyyden kuiluun?

(”Onko maailma tullut hulluksi – vai oliko se hullu jo valmiiksi”. HS-toimittaja Tommi Nieminen kertasi historioitsija ja intellektuelli Eric Hobsbawmin |1 jaottelemia aikakausia, jotka päättyivät vuoteen 1991, kun Neuvostoliitto romahti)

 

Kokoomus sai orvon olon – yhtenäisyyden vajeen täyttönä *]

(Kokoomus sai uuden kansanläheisen puheenjohtajan – kuinka hyvin hän hoitaa alkavaa valtiovarainministerin tehtäviä, jää nähtäväksi. Kokoomus on vedenjakajalla. Elitistinen identiteetti ja puoluehabitus ei pure tänä päivänä kulutuskyllääntyneeseen kansakuntaan. On keksittävä muita keinoja nostaa kannatusta – Natoon vääntäytyminen?)

Kasvuhokemasta toimeliaisuuteen!

Kallupit kertovat, että markkinataloutta ylläpitävät kuluttajat uskovat jälleen hitusen parempiin aikoihin. Paremmat ajat merkitsevät kulutuksen lisääntymistä – kornia luonnolle, mutta totta. Kornia sen vuoksi, että meitä elättävä biomassallinen biosfääri antaa jo kaikkensa – vieläpä siten, että vuotuinen tuotos on syöty toimestamme syyskuun lopulla 1].

"Kuinka köyhä rikas voi olla?" -fil.

Rikkaus kismittää – kateuden piikkipistos persuuksissa kirvelee, kun naapurilla on enemmän, suurempaa ja arvokkaampaa – eukkokin on kauniimpi, tai ainakin siltä näyttää. Suomalaisten perikateuden rinnalle ponnahti maailmanluokan listaus 85 umpiorikkaasta, joiden varallisuus ylittää 2000 miljoonan ihmisen kaikki omistukset yhteensä. 

Tonnikala huutaa tuskaansa

Kuluttaa voi vain lajinsa verran – tonnikalatkin loppuvat viimeisen tullessa syödyksi. Japanilaiset ovat tonnikalojen massiivisia pyytäjiä – lähinnä susheisinsa, siis ihmisen ravinnoksi ja makunautinnoksi. Muodikkaasti kaiken pitäisi kasvaa, myös tonnikalasaaliideenkin ja niihin liittyvän liiketoimen. Lopultahan se viimeinenkin tonnikala jää verkkoihin – ja siihen loppuu erään eliölajin tarina.

  

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä